Vastakkainasettelun aika

Syksy on mun lempivuodenaikani ollut aina, liekö syynä se, että olen syksyllä syntynyt. Useampana päivänä on jo mieli palanut kameran kanssa ulos, mutta joko on ollut liian väsy tai sitten on satanut kaatamalla. Nyt kuitenkin otettiin ilo irti siitä, että kaksi pienintä olivat pari päivää mummolassa. Kaksi nukuttua yötä, ja taas jaksoi vähän kävellä.

Tai pyöräillä.

Vastaleikattu nurmikko tuoksuu syksylläkin yhtä ihanalta, jossain leikattiin ruohoa syksyn viimeisiä kertoja.

Toisaalla taas leikkuusta on kulunut tovi kauemmin.

Hiljaisimmilla sivuteillä on kauneimmat värit ja parhaimmin hoidetut pihat.

Siis miten niin olen punavihreässä kuplassa?

Jotkut ovat kauniita kovinkin.

mutta piikikkäitä.

Toisaalla on rakenneuudistukset alati käynnissä.

Jos vaan rakennettaisiin suosiolla uutta?

Toisaalla sininen varmistaa, että löydetään perille suoraa tietä.

Aidataan kiertotiet varmuuden vuoksi.

Värien sopii tavoitella taivasta.

vaikka kuinka saisi saavillisen vettä niskaansa.

Ennen kaikkea syksyssä parasta on luonnon taistelu elossa säilymiseksi.

Koko väriloisto ennen talven kylmää sinistä.