Sanaton

Halusin kertoa eilisestä, menneistä vuosista ja ystävyydestä, jonka voi menettää ja löytää uudelleen. Kaikista näistä kohtaamisista ja siitä, miltä tuntuu, kun joku muistaa vielä neljäntoista vuoden takaa ja toinen tulee halaamaan ihan yllättäen, todeten, että onpa ihanaa nähdä taas ja kylläpä edellisestä kerrasta aikaa. Halusin kuvailla ihan täsmälleen, kuinka liikuttavaa on katsella morsiamen valssia isänsä kanssa.

Ensimmäistä kertaa huomaan olevani sanaton. Onnellinen ystäväni puolesta. 

Koska mulla ei kerta kaikkiaan riitä nyt omia sanoja kuvailemaan morsiusmessua, Täystuhoa sormusten kantajana saati koko sitä tunnekuohua, jonka kävin läpi (miksi naiset aina itkee häissä, miksi hä, vois kysyä miehet. Naiset itse tietää kyllä just että miks.) Lainaan vain virren 241 sanat.

Herra rakkaastani, tunnen iloa.

Kiitos ystävästä, suuri Jumala.

Hyvä Isä taivaan, anna Henkesi.

Suojaa rakkaimpani pahuudeltani.

Hellyys, vastuuntunto meille lahjoita,

että toisiamme voimme palvella.

Täynnä luottamusta nyt me suljemme

Isän johdatukseen kaikki rakkaamme.

Sinun hoidossasi onni, kärsimys

parhaaksemme muuttuu, alkaa ylistys.

Usko, Toivo ja Rakkaus. Suurin niistä on Rakkaus.