Minut ja meidän perhe on nuijittu niin pieniin luokitteluihin, että tila loppuu ja ahdistaa. Ensinnäkin, nykyisin on lähes rikollista olla julkisesti naisellinen nainen (ja huutaa miestä hätiin, kun vaikkapa lamppu pitäisi vaihtaa) ja toisaalta en tuohonkaan rooliin istu, sillä vastuu perheen elatuksesta on aina ollut ensisijaisesti minun.
Olen saanut otsaani melkoisen määrän leimoja, jotka jokainen luokittelee minut eri tavalla ja erikokoisiin laatikoihin niin, että hengitystilani uhkaa jo hävitä kokonaan. Olen teiniäiti, joka ei koskaan kirjoita siksi ylioppilaaksi (yo 2004) tai ainakaan hanki itselleen ammattia (tradenomi 2009).
Olen (ollut) paljon parjattu yh, joka vain loisii yhteiskunnan tuilla (huimat lapsilisien korotukset vähän reilun vuoden... ja senkin ajan maksoin palkkatuloista veroja)
Olen ihanasti velttoillut kotona kotiäitinä (joka nappulan suunnilleen vuoden ikään), tarjoan edelleen Vartiaiselle mahdollisuutta vaihtaa kanssani osia.
Olen saanut leiman kestovaipoista ja kantoliinasta (hörhö mikä hörhö)
Ja taistellut uskonnonvapauden puolesta. Myös mulle, ev.lut. kirkkoon kuuluvalle.
Jos nyt vain sanoisin, että kaikista näistä rooleista vähiten rajottava on tuo nainen, kromosomit XX, joiden pohjalle olen itse elämäni rakentanut. Kaikki nuo muiden leimat on menneet vähän ohi kohteestaan... En kanna kauppakasseja enkä auo ovia miehen kanssa liikkuessani. En vaihda lamppuja (enkä marise vaihtamattomista, sytytän vaan kynttilöitä...). Kaikille muille se on ongelma, koska on kiellettyä olla avuton nainen. Plaah.
Jos olisin avuton, oltaisiko tässä? Olen vain teoreetikko ja käytännön asioissa tumpelo nainen.
Ps. Myy, jos niitä kuvia ei kuitenkaan saa käyttää, laita viestiä. Nypitään ne pois.
Meikäläinenkin on tumpelo nainen. Meillä mies vaihtaa renkaat, nikkaroi korjaukset niille tarvittaviin asioihin, kiikkuu tikapuilla ruuvaamassa peltejä tuulen repimään navetan kattoon ja kokoaa huonekalut. Ei siksi, että ne olisi "miesten töitä" vaan siksi, että mä en osaa ja mieheltä tämä kaikki tulee kuin apteekin hyllyltä. Minä sitten keskityn mielelläni niihin asioihin, jotka hallitsen paremmin. En näe tässä ongelmaa enkä ymmärrä, miksi pitäisi. Toki opetellahan voi uuttakin mutta kun ollaan tyytyväisiä näin. Mies on kyllä vihjannutkin, että on huomattavasti mukavampi kun olen tällainen "naisellisempi" nainen enkä esimerkiksi tee ladon takana traktoriremonttia öljyltä haisten... :D
VastaaPoistaMeillä auto on kyllä puhtaasti mun ongelma, kun kumpikaan ei siitä mitään ymmärrä. Mun ongelma siksi, että olen kauemmin saanut tutustua juuri tähän kyseiseen auto-yksilöön ja löytänyt paikat, jotka mielellään ryöstävät lompakkoni sisällön epämääräistä ongelman kuvausta vastaan (jätin tänä aamuna auton huoltoon, koska se yskii)
PoistaKyllä meilläkin hommat jaetaan just sen mukaan, kuka parhaimmin osaa. Hölmöähän se, että mä tuhlaisin kaksi tuntia johonkin, joka mieheltä käy vartissa, ihan vain siksi, etten olisi avuton nainen...
Meillä puolestaan tasavertaisia. Ihan yhdessä hoidetaan kotia ja auton laittoa. Niin ja jos olet jotain muuta kuin perus nainen, katsotaan sitäkin pahalla. Nainenhan ei saa miehen tontille hyppiä.
VastaaPoistaSaa käyttää. :-D
VastaaPoista-Myy-
Ymmärrän sun tekstisi, mutta kun ajattelin omalta osaltani, niin mä en ole ehkä tajunnut tulleeni lokeroiduksi? Olen myös ollut nuori äiti, ollut yh, opiskellut vasta tässä melskeessä lukiota pidemmälle. Mutta jotenkin en ole edes huomannut lokerointia omalla kohdallani, varmasti sitä on tapahtunut mutta blondi ei vaan tajuu :) Mä olen aina ollut vähän äijä, mutta mun mielestä se ei vie pois sitä että olen omanlaiseni nainen. Harvoin kuljen hame päällä ihan siitä syystä että olen aina jossain näyttämässä kärrynpyörää tms ja silloin hame on vähän epäsopiva vaatekappale :D Mä olen se joka leikkaa nurmikon ja tekee lumityöt ja tekniset jutut, mutta kun täytyy kaataa seinä, niin se on meillä mies joka sen taitaa nopeiten!
VastaaPoistaEhkä se lokeroiduksi tuleminen riippuu ympäristöstä ja lähipiiristä? Kaikkiin noihin kommentteihin olen törmännyt nimenomaa suku-kaverit-linjalla... Onhan ne tietysti tässä vuosien saatossa hellittäneet, kun ovat itsekin tajunneet osuneensa ohi.
PoistaSilti nyppii jatkuvasti kuulla olevansa jotenkin huonompi, kun tarvii miehen (tai jonkun toisen naisen, mutta yleensä miehen) kytkemään telkkarit ja netit, vaihtamaan sulakkeet ja lamput, kasaamaan huonekalut ja käyttämään vasaraa. (Yh-aikanakin noi hommat teki mies, joko isäni tai joku ystävistä...) Mä voin kyllä laskea kustannusarvion seinän uusimisille tai maalin kulutuksen, mutta... Niin ja samani apu on kyllä kaveriapuna korvattu.
me ollaan kuule tumpeloita molemmat :) tai ainaki noissa remppa/rakennus/autonhuolto-hommissa.Auton mies vie huoltoon,jos se sitä tarvii. isommat rempat hoitaa muut ku mies.
VastaaPoistamuuten aika tasapuolisesti molemmat tekee molempien töitä.