perjantai 14. marraskuuta 2014

Lahjat peittyy kääröihin...

Pikkukankaan Janni otti blogissaan puheeksi joka vuotisen joululahja asian. Kuinka paljon on riittävästi, mikä on liikaa, tarvitseeko kaikki toiveet toteuttaa?

Tapoja on varmasti yhtä paljon kuin on perheitä.

Niin kuin jo aiemmin mainitsin, olen saanut isojen toivelistat. Pienten listoja ei ole yhdessä kirjoitettu, mutta toiveita on suunnilleen yhtä paljon kuin on erilaista tavaraa maailmassa. Esikoisen lista eroaa kahdesta muusta selvästi, kun siltä lelut puuttuvat kokonaan. Kahdella muulla pääosaa näyttelevät legot, magneetit ja Schleish taikaolennot... eikä listat tosiaankaan mahdu yhdelle A4-paperille.

Saavatko kaiken haluamansa? Eivät todellakaan.

Joka vuosi olen hankkinut näille yhden kovasti toivotun, yhden kirjapaketin, yhden pehmeän (yleensä flanellipyjaman), yhden kaikille samankaltaisen (joskus se on ollut karkkirasia, joskus hiusharja, oma muki tms. pikkujuttu) ja sitten vielä yhden yllätysasian, joka on kyseisestä lapsesta tullut mieleen. Eli viisi pakettia per lapsi, paketeilla hintaa 5-50€/kpl. Ja lisäksi tietysti jotain koko porukalle yhteistä silloin, kun ollaan kaikki saman katon alla jouluna.

Lähes joka vuosi kuusi on ollut kateissa lahjavuoren alla. Olen kuullut taivastelua lahjamääristä suuntaan jos toiseenkin. Tykkään kuitenkin meidän systeemistä juuri tällaisenaan. Eniten sitä on kuitenkin joutunut miettimään nyt, kun eletään vuorojoulu-systeemissä. Tänä vuonnahan nelikko on kotona, mutta ongelmia aiheuttaa etä-joulut.

Etä-jouluissa on läsnä kaksi muutakin lasta erilaisin lahjatottumuksin. Toisaalta en tahtoisi omilleni pettymystä siellä (jos ne kaksi saakin enemmän/ratkaisevasti hienompaa) ja toisaalta taas en niille kahdellekaan pettymystä. Kommunikointi vain ei välissä pelaa, jotta tuota potentiaalista pettymystä voisi ennalta ehkäistä kumminkaan päin.

Summasummarum, meidän joulu on varsin maallinen, jos paketeilla mitataan. Toisaalta en ole nähnyt suurempia pettymyksiä toiveiden toteutumattomuudesta, koska ohi listan toteutetuissa on ajateltu lasta, ja ne on yleensä onnistuneet. Eikä kavereiden kanssa vertailutkaan ole huonosti menneet...

Tarvitsisiko sitten pettymyksiä pakettimäärissä tasoittaa? Onko ok hävitä kavereille, sisaruksille, sisaruspuolille? Kaipa se riippuu lapsen iästä ja luonteesta.

Paketteja enemmän nämä isoni ovat toivoneet jouluksi jouluomenoita (koska aina on ollut!), suklaata, kinkkua ja graavilohta. Ja sitä, että oltaisiin yhdessä. ("Niin ja kai sä luet sen evankeliumin tänä vuonna!"). Jep. Helppo toteuttaa. Kukaan ei kaipaa pukkia. (Paitsi mies, mutta sitä varten ei pukki tule)

ps. vauvakin saa lahjoja, koska se on ollut koko vuoden tosi kiltti. Sille on ihan ikioma unirätti. Sellainen tosi söpö. Muuta en taida sille ostaakaan... paitsi ehkä yöpuvun.

5 kommenttia :

  1. Meillä isot toivoo puhelimia, pienille "riittää" toiveiksi legot ja muut muoviset härpäkkeet. Toivon, että tänä jouluna ei tulisi liikaa paketteja, aina kun tulee noita lahjoja lapsille muiltakin (kummeilta, isovanhemmilta jne.), joten jos itse ostaisi mahdollisimman vähän. Tämä on siis se pyrkimys, mutta aina huomaan jotenkin sekoavani noiden lahjojen kanssa vähän ennen aattoa, ja sit tulee niitä pikkuisia lisälahjoja (suklaata ja muuta sellaista krääsäntapaista) hankittua, vaikka en halua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taas puhelimia on ohjeistettu toivomaan synttäreinä, kun silloin on helpompi panostaa lahjaan vähän enemmän :)

      Poista
  2. Mukavaa kun kirjoittelit tästä näinkin pian :) Kävin lukaisemassa tämän jo aiemmin, mutta härdellin takia ehdin kommentoimaan vasta nyt.

    Minusta teidän taktiikka kuulostaa hyvältä :) Suunnilleen samalla kaavalla meidänkin on tarkoitus joululahjojen osalta mennä. Saavat kuitenkin muutaman paketin muualtakin ja kylläpä siinä lienee sitten ihan tarpeeksi. Edellisjouluna säännösteltiin pakettien määrää mutta ihmeen paljon niitä sittenkin oli...

    Saanko linkittää tämän postauksen tuohon omaani? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Linkitä toki :)

      Näin pian siksi, että aihe oli jo mielessä pyörinyt.

      Poista
  3. Me kokeiltiinki erilaista joulua.Ite en ostanu ainuttakaan lahjaa,en omille lapsilleni enkä kummi-lapsille. Ja kappas vain,ei tappelua/riitaa/kinaa/eripuraa siitä,ku toisella on paremmat lahjat ja enemmän ku toisella.1-5 lahjaa per nenä,kummit olivat muistaneet ketä olivat.Ja 2 vanhinta huolehtivat hyvästä sydämestään pieniä muutamalla paketilla. Koko perheen 3 isoa yhteistä lahjaa:sähköhella(4kk.tta ilman sähköuunia oli puutteessa pärjättävä),arkea auttava kuisti ja lähinnä poikia innostava pöytäjääkiekko.

    VastaaPoista