Ehkä kuitenkin olisi pitänyt olla hiljaa...

Mä oon niin väsynyt ja kyllästynyt kaikkiin "mä kyllä tiedän tän paremmin kuin sä"-ihmisiin. Enimmäkseen äiteihin, mutta yleensäkin ihmisiin. Mä oon niin pieni vielä ja kyllä mä sitten joskus isona ymmärrän.

Se vaatimuslista naiselle alkaa jo ennen kuin esikoinen on syntynytkään. Siitä, kun kaksi viivaa on saatu tikkuun tai jo aiemmin, jos erehtyy ääneen sanovansa tahtovansa kaksi viivaa. Että hei, ootsä nyt varma, että tiedät mihin oot ryhtymässä! Kyllä sä nyt vaan tässä vanhemmuudessa sitten häviät koko oman elämäs, onko sulla nyt koulutus ja vakiduuni, ja mites se mies, eihän se nyt saunakaljaa juo.

Sitten sä löydät itses pieni nyytti sylissä lapsivuodeosastolta kaikin puolin epätäydellisen synnytyksen päätteeksi. On yö ja on pimeää. Sytytät lukuvalon, että näkisit. "Nyt hei ne valot kiinni, kun toisten pitää saada levätä!" Parin tunnin päästä joku tulee kysymään, mikset ole kirjannut edellistä imetystä. Niin. Mä en pimeässä löytänyt... Pitää kirjata! Ja et kai sä nyt vaan vaihtanut vaippaa syötön jälkeen! Kotiin lähtiessä joku huikkaa perään, että palautusoikeutta ei ole.

Neuvola muistuttaa sua, että sinne saa ja pitää aina soittaa heti, jos on jotain kysyttävää tai epäselvää. Arkisin puhelintunnilla klo 9-10, muttei torstaisin, koska silloin olen koulutuksessa eikä tiistaisin, koska... ja hyvä olis jos et muinakaan päivinä, koska meillä on kiirettä ja resurssipula, mutta heti soitat jos on kysyttävää!

Rinnat verillä vertailet sitten kaupassa tuttelin ja nannin eroja se vauva mukana, vaikkei niitä vauvoja kauppaan saisi viedä. Työnnät vaunuja loskassa huutava mytty mukana ja parinkympin pakkasissa, vaikkei ulos saisi viedäkään. Annat nukkua päiväunet sisällä tai ulkona, ja vauvahan nukkuu. Erehdyt olemaan onnellinen nukkuvasta lapsesta, kunnes joku kertoo, että ulkona sen pitäisi nukkua, koska raitista ilmaa tarvii tai sisällä, ettei joku sekopää sitä pölli ja hautaa hankeen.

Eiks äiti anna sulle ruokaa ollenkaan! Painoa tulee liikaa tai liian vähän, istut pöydän ääressä itkemässä raivoavan ipanan kanssa kilpaa. Tenavan täytyy vaan syödä. Sun pitää syöttää väkisin, jos se ei muuten suostu, neuvotaan. Sä yrität ja te itkette molemmat. Puuro päätyy seinälle, kattoon ja lattialle. Molemmat itkette eikä kumpikaan syö.

Ja ette kai te nyt hajustettua pyykinpesuainetta käytä ja huuhteluaineita ei saa käyttää ollenkaan! Seisot ne kirkuvat nyytit mukana kaupassa taas, pesuainehyllyllä tällä kertaa vertailemassa zeoliitti- ja saippuapitoisuuksia, tutkimassa pyykinpesuaineita. Otitpa minkä vaan, väärä se on kumminkin.

Lapset kasvaa. Haet päiväkodista kotiin tenavan, jolla on musta silmä, huuli auki, käsittämätön kuhmu päässä. Kyllä ton pojan tukka pitäis leikata! Varaat ajan toimintaterapeutin arvioon, koska kaveri osui kivellä, mutta oma muksus ei. Kyllä nelivuotiaan pitäis jo osata ärrä ja ilman apupyöriä ajaminen! Sun muksussas on jotain vikaa ja sä oot ihan paska mutsi, kun sun muksus ei osaa. Ketään ei kiinnosta, että se luki jouluevankeliumin päiväkodin joulujuhlassa. Kyllä pitää osata ajaa pyörällä!

Rehtori soittaa ja kieltää vanhempien väliset keskustelut koulupäivien tapahtumista. Meidän koulussa ei kiusata, meillä on niin kiva koulu ja kiva tiimi. Ei voida panna kiusaajaa eri luokkaan, vaikka jaetaan luokat uusiksi, eihän se koulussa kiusaa, kotona vaan paukuttaa sun tenavas päätä jäähän.

Tenava tuo sulle kymppiä toisensa jälkeen koulusta. Sä laitat opelle viestiä, että josko jotain haastetta tälle. Ei ole tarvetta, kun se osaa lukea niin hienosti Akkaria hiljaa.

Kaiken sen keskellä sä oot pessyt pyykit, laittanut ruuat, paikannut haavat, valvonut yöt ja päivät ja ollut vain äiti. Yrittänyt parhaasi ja pyrkinyt täydellisyyteen ja lopulta paiskannut pyyhkeen kehään ja lähtenyt töihin.

Mut hei, niinkään sä et olis saanut tehdä. Että pitäkää tunkkinne.

Aiempia paskamutsi-purkauksia voi lukea täältä:
Leijonaa mä metsästän
Arjen logistiikkaa osa 2-aikataulut
Mitä unohtui?
Riittävän hyvästä vanhemmuudesta

Ja melkoisen monesta muusta tekstistäni.