Hieman reilu vuosi sitten aloin etsiä meille omaa kotia (vuokrakotia) levottoman kerrostalokolmion tilalle. Kyllähän se kolmio neljän lapsenkin kanssa menetteli, muttei sitä juuri kodiksi voinut kutsua, kunhan oli paikka, jossa syödä ja nukkua.
Kolmea asuntoa meille tarjottiin. Kahta kävin katsomassa. Tämän nähtyäni ei kolmatta tarvinnut nähdä. Ottaessani kengät pois jalasta olin jo kotona.
Samaan aikaa kodin etsinnän kanssa etsin kirjaa. Ja tänään sen löysin.
Tätä äiti luki meille, kun olimme pieniä. En kuitenkaan etsinyt tätä sen enempää edellä mainitusta syystä kuin omille lapsillenikaan. Etsin siksi, että tarinalla on minulle merkitystä. "Kuka tietäisi neuvoa Pupulle oman kodin?"
Ei, tämä kirja ei kuulu lasteni hyllyyn. Tämä seisoo minun hyllyssäni. Sen paikka on siinä. Koska Pupukin löysi oman kodin.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti