Terveydenhoitajien sijaisia ja opiskelijoita tuntuu neuvolassa riittävän. Mikäpä siinä, mukaviahan nuo. Hieman tosin tökkäsi, kun eivät kysyneet, sopiiko opiskelijan läsnäolo (sopihan se, mutta kai sitä sentään kysyä pitäisi?)
Neuvolakortti on mystisesti hukassa. Verenpaineet pilvissä. Sairaala vaihdettu Kätilöopistosta Hyvinkääksi. Kun ei uskalla, niin ei uskalla. Verenpainemittari pitää lainata ja isoa kasaa oireita seurata. Äiti on vähän väsy. Sokerit sentään oli ok ja hemoglobiini samoin. Aina on jotain.
Täällä kuulemma uudelleensynnyttäjät käyvät loppuunasti neuvolassa vain joka toinen viikko. Sain kuitenkin uuden ajan jo ensi viikolle, kun näitä murheita näyttää joka kerran löytyvän jotain uutta. Seurataan tarkasti, juoksutetaan edes takaisin. Eikä sittenkään tiedetä saatika tehdä mitään. Odottavan aika on pitkä (ja siitä pitää luonnollisesti valittaa kovaa ja kaikille...) Yritä siinä sitten vakuuttaa itsesi, ettei mene enää kauaa.
Olen seuraillut Sinun blogiasi tovin. Minulla herää väistämättä kysysmys: Mikä Sinun elämässäsi on hyvin? Kun tuntuu, että kaikesta löydät vain jotain huonoa.
VastaaPoistaMulla on ihana mies, maailman upeimmat lapset, koti joten vaihtaisi mihinkään. Tekstit toki voivat näyttäytyä kovinkin negatiivisina, joskin sen pitäisi olla ymmärrettävää, jos ajattelet, että takana on rankka avioero (jonka jälkipyykkiä pestään edelleen), jokaisella lapsella on jotain ongelmaa, ja raskaus on laskettu riskiraskaudeksi. Kuitenkin verraten 1,5v takaiseen meillä menee nyt hyvin ja 3v takaiseen nähden loistavasti =)
VastaaPoistaJos kerta avioero oli niin rankka, että jälkipyykkiä pestään vieläkin, niin miksi sinulla on uusi "vakava" suhde? Eikö nykyinen "suhteesi" kärsi tästä jälkipyykistä?
VastaaPoistaNykyinen aviomieheni tiesi mihin ryhtyi, emmekä nähneet syytä odottaa naimisiin menoa kauempaa =) Toki uusi suhde kärsii vanhasta ja sen tuomasta luottamuspulasta, mutta molempien meidän tietäessä missä suhteemme on ja miksi jotkut asiat ovat pelottavia, selviämme kyllä yhdessä. Ja taas jälkipyykki on paitsi toipumista omista traumoistani ja rakentamista luottamuksellista suhdetta lapsiin uudelleen (ja ensimmäistä kertaa) myös toki lasten tukemista, omaisuuden jakoa ja erilaisia huoltajuus- ja tapaamisongelmia, jotka toivottavasti ratkeavat joko lähitulevaisuudessa tai edes ajan kanssa. Uusi suhde on sen sijaan rakkautta, jossa molemmilla (ja kaikilla lapsilla) on hyvä ja turvallinen olla ja jonka varaan me kaikki uskallamme rakentaa uutta.
Poista