Kasvatusalan ammattilaisia?

Maanantainen kirjoitus Helsingin Sanomien nettisivuilla herätti kiukkuni. Näin nykyvanhemmat piinaavat kasvatusalan ammattilaisia (HS, 6.8.12). Paikkansa pitää toki kiistämättä se, että nykyvanhemmat piinaavat kasvatualan ammattilaisia, mutta mistä aloitetaan? Aloitetaanko siitä, että kätilö ei ole kasvatusalan ammattilainen? Käsittääkseni kätilöt yhä edelleen työskentelevät terveydenhuollon saralla ja ovat ammattilaisia siellä, vastuinaan raskaudet, synnytykset ja niiden jälkihoito. Vai olenko taas pahasti hakoteillä? Enpä kyllä laske neuvolan terveydenhoitajaakaan kasvatusalan ammattilaiseksi, samoilla perusteilla.

No, sepä itsessään ei toki ollut suututtava tekijä. Luottamukseni kätilöihin romahti jälleen. Nyt en tietysti voi tietää, paljonko on toimittajan muokkaamaa ja väärinkäsittämää ja paljonko tämän 35v kätilön omaa ajattelua. Ammattitaitoista kuvaa tästä kätilöstä ei tämän jutun pohjalta saa. Vai saako joku?

"Vau­vaa odot­ta­vil­la pa­reil­la ei ole rea­lis­tis­ta kä­si­tys­tä sii­tä, mil­lais­ta syn­nyt­tä­mi­nen oi­keas­ti on." Miten esikoistaan odottavalla parilla voisikaan olla realistinen käsitys synnytyksen kulusta, kun kaikki oma kokemus vielä puuttuu? Eikä sitä realistista kuvaa vielä varmaan ole viidennessäkään synnytyksessä, ainut mitä ennalta tietää, on se, että todennäköisesti mikään ei mene kuten on suunnitellut. Eikö kätilön pitäisi katsoa peiliin ennen tällaisen kommentin esittämistä? Eikö parien valmennus ja neuvolan työ ole puutteellista, jos kätilö kokee vanhempien realistisen käsityksen puutteellisuuden kasvatusalan ammattilaisten piinaamisena? Ehkäpä kätilön oman koulutuksen ja pätevyyden voi jo siltä pohjalta kyseenalaistaa?

"Ki­pua pi­de­tään asia­na, jo­ka tu­lee hoi­taa pois he­ti kun mah­dol­lis­ta, vaik­ka se on tär­keä osa syn­ny­tys­tä." Jännittävää sinällään, että tämä kätilö kokee äitien ajattelevan näin niin yleisesti, että voi tällaisen väitteen esittää. Kerronko omista kokemuksistani? Siitä ensimmäisestä vaikkapa, jolloin tein hyvin selväksi, että en tahdo epiduraalia missään tapauksessa, koska se voi romahduttaa verenpaineet, jotka muutenkin olivat niin matalat, etten loppuraskaudesta meinannut tajuissani pysyä. Ja kerrotaanko sitten siitä kätilöstä, joka ensin työnsi ilokaasunaamarin ja vaati käyttämään sitä, vaikken tahtonut, koska siitä tuli vain huono olo ja supistusten kanssa pärjäsin loistavasti ilman? Ja joka sitten ympäripuhui mieheni vaatimaan minulta suostumuksen epiduraaliin, jota en halunnut enkä kokenut tarvitsevani? Kerronko siitä samasta kätilöstä, joka ei koskaan vaivautunut selittämään minulle omavaltaisia päätöksiään minun hoitooni liittyen? Vai kerronko toisesta kätilöstä, joka kuultuaan etten tahdo epiduraalia, koska sen kanssa hommat meni pieleen ensimmäisellä kerralla, ympäripuhui miehen vaatimaan minulta suostumuksen spinaalipuudutukseen, jota en myöskään tahtonut? Miksi kätilöt saavat tuputtaa lievitystä, mutta äiti ei halutessaan saa sitä vaatia? Jos äiti haluaa, hän sen puudutteen tarvitsee. Jos äiti ei halua, hän ei tarvitse. Ainakin, jos minulta kysytään.

"Rei­pas ja ter­ve vas­ta­syn­ty­nyt ha­luaa imeä rin­taa. Vau­van kuu­luu elä­män­sä en­sim­mäi­sen vii­kon ai­ka­na viet­tää enem­män ai­kaa rin­nal­la kuin pois sii­tä. Äi­dik­si en­si ker­taa tu­le­vat nai­set ovat täs­tä usein täy­sin tie­tä­mät­tö­miä." Kysytäänpä uudelleen: Miten ensikertalainen äiti voisi ilman muuta tämän tietää? Eikö ole kätilön ammattitaidottomuutta turhautua ensikertalaisen tietämättömyyteen? Eikö lapsivuodeosaston kätilön työhön kuulukaan äitien ohjaus ja neuvonta? Eikö valmennus ja neuvolan toiminta ole taas mennyt metsään, jos äitien tietämättömyys turhauttaa tätä kasvatusalan ammattilaista?

"Jo muu­ta­man päi­vän ikäis­ten vau­vo­jen äi­dit voi­vat ha­lu­ta omaa ai­kaa ja tar­joa­vat vau­vaa vuo­de­osas­ton hoi­ta­jien hoi­det­ta­vak­si." Anteeksi. En ymmärtänyt olevani vaivaksi. Tahdoin vain suihkuun. En minä kotonakaan jätä pientä yksin ensimmäisinä päivinä ja viikkoina. Jos minä käyn suihkussa, joku kuuntelee vauvaa. En minä raaskinut jättää sitä yksin omaan huoneeseeni, toin sen teille, että se olisi turvassa. Anteeksi, että toin sen teille kanttiinikäynnin ajaksi. Tahdoin vain kahvia, suklaata ja päivän lehden. En tarkoittanut olla vaivaksi. Tulin heti takaisin. Kotona voin jättää vauvan sänkyynsä makuuhuoneeseen ja hakea kahvini toisesta kerroksesta. Sairaalassa en uskalla niin tehdä. Olen pahoillani. Anteeksi, että olen ihminen tarpeineni vielä lapsieni synnyttyäkin. Anteeksi, että olen jo oppinut, että jos minä en huolehdi itsestäni, ei minusta huolehtimaan muista. Anteeksi, etten jäänyt kotiin synnyttämään vaan tulin riesaksenne sinne, missä yhteiskunta oletti minun olevan. Ikävää, että jo siellä ollessani tiesin asenteenne.

"Äi­tiys­po­li­kli­ni­kal­la syn­nyt­tä­jät vaa­ti­vat jos­kus syn­ny­tyk­sen käyn­nis­tä­mis­tä, kos­ka ovat vä­sy­nei­tä ras­kau­teen­sa. He ve­toa­vat sii­hen, et­tei­vät saa nu­kut­tua öi­tään ja olo on tu­ka­la. Ihan var­mas­ti yön­sä saa nu­kut­tua pa­rem­min vau­va vat­sas­sa kuin vau­va vie­rel­lä." Kaikesta purnauksestani huolimatta vasta tästä suutuin. Ja kunnolla suutuinkin. Varmasti äitipolilla riittää turhasta vinkujiakin. MUTTA tämän synnytyksen voisi kyllä käynnistää sillä perusteella, että äiti ei nuku öitään ja olo on tukala. Tämä äiti ei liiemmin nuku päivälläkään, vaan kävelee täällä seiniä päin ja huutaa kaikelle, mikä ei mene niin kuin pitäisi. Tämä äiti nukkuisi paremmin vauva vieressään kuin vatsan kanssa, ihan vain, koska ne kivut, jotka pitävät hereillä eivät johdu yksinomaa vatsasta. Mutta niitä ei voida lääkitä vatsan kanssa. Tämä äiti nukkuu muutenkin paremmin vauvan kuin vatsan kanssa. Edellyttäen, että vauva ei ole koliikkimallia... sitähän ei tietysti voi etukäteen tietää. Neljän edellisen kanssa olen vauvavuosina valvonut YHTEENSÄ 20 yötä. Jo yksistään kesäkuun alusta tähän saakka olen valvonut niin monta yötä. Edellisiltä en muuten valvonut kuin yhteensä 10 yötä, joista kahtena on synnytetty ja yhtenä maattu sairaalassa käyrillä. Että sinä rakas kasvatusalan ammattilainen, kätilö, toivon sinulle pikaista ammatinvaihtoa. Onneksi et sieltä länsisuomalaisesta synnytyssairaalasta pääse hoitamaan minua ja synnytystäni.