Jokainen meistä on varmasti istunut seuraamassa näytelmää. Esirippu vedetään syrjään ja katsojat pääsevät mukaan satumaailmaan, joka tarjoillaan "totena" ja tapahtuu aivan siinä silmien edessä. Esirippu sulkeutuu ja näytös päättyy. Kukaan ei tiedä, mitä satumaailmassa tapahtui ennen ja jälkeen, eikä oikeastaan sitäkään, mitä sinä aikana. Nähdä voi vain sen, mikä näytetään.
Kaikki tuntemani prinsessa sadut päättyvät alttarille. Prinssi sai prinsessansa ja puolivaltakuntaa, ja he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. Prinssi siis sai ja prinsessa nöyrtyi prinssin tahtoon, molemmat elivät elämänsä onnellisina loppuun asti. Entäpä jos prinssi oli pakotettu naimaan prinsessa? Entäpä jos prinsessa ei tahtonutkaan nöyrtyä prinssin tahtoon? Entäpä jos heillä oli pikkuprinssejä ja -prinsessoita? Mitä tapahtuisi, kun puolivaltakuntaa jaettaisiinkin kahtia, neljäsosa prinssille ja samanmoinen prinsessalle? Pikkuprinssien ja -prinsessoiden elämä kasseja kantaen? Vieläkö he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti?
Entä jos ei olisikaan prinssiä ja prinsessaa kuin sen hetken Ruususen häämarssin soidessa... jos ennen ja jälkeen olisikin vain tyttö köyhästä perheestä ja poika rikkaammasta. Jos tytöllä olisi aina onnenonkijan leima otsassa pojan suvun toimesta? Jos pojan suku vaatisi avioehtoa, jos tyttö todella rakastaisi ja poika veisi vihille vain koska tyttö on jo viimeisillään raskaana? Elettäisiinkö sitten onnellisina elämänsä loppuun asti?
Kaikki "Prinssi sai prinsessansa"-sadut pitäisi kirjoittaa uudelleen. Tarvitaan lisää rooleja. Tarvitaan poliiseja, sosiaalityöntekijöitä, lääkäreitä, psykologeja. Tarvitaan juristeja. Tarvitaan joku, joka näkee, kuulee ja antaa toivoa edes pikkuprinsseille- ja prinsessoille. Edes heille.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti