Viime viikonloppuna kävimme jätskillä Tuusulanjärven rannassa. Kyllähän meidän saattue aina kääntää päitä, mutta samalla pitää meidät aikuiset niin kiireisinä, ettei jatkuvaa tuijotusta huomaa...
Jätskien jälkeen lapset säntäsivät aivan veden rajaan, piti saada kokeilla, joko vesi on lämmintä. Ainakin pintavesi oli tyttöjen mielestä mukavasti lämmennyt. Taaperonkin piti saada kokeilla, mutta kokeilu unohtui heti. "Äiti kato, gaak gaak!" Ihan meidän viereen ui sinisorsa, taisi olla pullankerjuussa. Ja taapero tärisi innostuksesta ja jännityksestä; "Kato, kato gaak gaak!"
Lasten kasvaessa niiden "hauskuuttaminen" käy haasteellisemmaksi. Puistoreissu päättyi esikoisen mykkäkouluun, hän kun olisi halunnut jäädä sinne ainakin vielä kahdeksi tunniksi tai vaikka koko illaksi. Kyllä kävi mielessä, ettei toista kertaa oteta mukaan mihinkään, jos heti tulee vinkuna. Taapero simahti rattaisiin.
Tiistaina totesin, että nyt on vaan pakko lähteä ostamaan kengät ensi syksyn eskarille. Perjantaina kuitenkin lähtee koko lauma reissuun, pienin palaa sunnuntaina, isommat joskus. Kai. Ja kyllähän reissuun kengät tarvitaan, mielellään ehjät. Niinpä jätin kotiin kolme muuta ja pakkasin tytön autoon. Kuskinpaikalle istuessani jo harmitti. Sekä minua, että tyttöä. Taapero jäi sisälle huutamaan "Mennään kauppaan, minä menen kauppaan!" Ja tyttö kitisi takapenkillä "Emmä taho kauppaan, mä tahon kattoa pikkuponeja!" Niinpä. Laske sataan, laske sataan. Pääsi se katsomaan pikkuponeja, heti kun kengät oli ostettu.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti