keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Karjalanpaisti a la SanKari

Ei, tämä ei ole ruokablogi. Ja ei, en edelleenkään osaa laittaa ruokaa (vaikka olenkin tämän porukan ruokavastaava). Tästä tuli kuitenkin tälläkin kertaa niin hyvää, että pitää se ohje ylös laittaa. Karjalanpaistia valmistetaan meillä siis näin:

Katso kaappiin ja totea, että se on tyhjä. Suuntaa markettiin pohtimaan mitäs tänään syötäisiin, ja huomenna ja mielellään vielä ensi viikolla myös. Kerää kärryyn vähän sitä sun tätä, valitse lihat sen mukaan miten niissä on päiväykset ja miten uskot ehtiväsi ruokaa laittaa. Ja jaksavasi. Joskus nimittäin ehtisi, muttei sitten jaksakaan. Jos saat kahden viikon ruuat alta satasen, mieti mitä unohtui. Yleensä maksaa 150€ (ja tietty ne maidot ja leivät ja mikä kaikki sitten loppuukin ennen kuin kaapit on kahden viikon päästä tyhjät ja sama pitää aloittaa alusta...)

Koska tänään kävi kaupassa, tänään ei jaksakaan laittaa ruokaa. Eikä varmasti huomennakaan. Niinpä ne mukaan tarttuneet karjalanpaistilihat tungetaan pakastimeen (viimeistään heti kun sinne mahtuu). Ja ne muistuu mieleen puolitoista viikkoa myöhemmin.

Tänään siis syödään karjalanpaistia. Otetaan kaksi rasiaa lihoja sulamaan pakastimesta aamupuuroa keittäessä puolilta päivin (aamupalan meillä ottaa jokainen itse sitä kaivatessaan, ja puuro keitellään vasta sitten, kun allekirjoittaneen silmät pysyvät auki). Kolmelta ravistellaan liharasioita. Ne on vielä jäässä. Rähmä. Täytetään tiskikone ja tyhjennetään pyykinpesukone.

Ja ohje kuuluu: Etsi paistinpannu. Mielellään iso. Todennäköisesti joudut taas tiskaamaan sen ennen käyttöä. Laita pannu hellan levylle, kiellä taaperoa tonkimasta roskista ja häädä koira pois jaloista. Laita levy päälle, pannulle voita. Ja voi takaisin kaappiin. Kiellä taaperoa säätämästä hellan levyjä. Häädä koira pois roskikselta. Kippaa jäiset lihat pannulle osittain sulaneen voin sekaan. Ruskista lihat. Lisää lihoihin suolaa siinä vaiheessa, kun viimeinenkin lihapala on sula, eli irronnut kavereistaan. Kuori samalla porkkanoita yksi per syöjä ja lohko porkkanat kivoiksi pätkiksi. Yleensä yhdestä porkkanasta tulee 3-4 pätkää. Kiellä taaperoa syömästä lohkoja. "Ota nyt sitte, mut vaan se yks!"

Ota uunivuoka. Laita sen pohjalle voita. Kippaa päälle ruskistetut lihat nesteineen (aina siihen pannulle jotain nestettä tulee). Heitä päälle porkkanalohkot. Etsi kaapista sipulit ja kiellä samalla taaperoa ottamasta uutta lohkoa vuoasta. Häädä koira pois keittiöstä. Sipuleita on jäljellä kolme, käytetään ne kaikki. Aloita sipulien kuoriminen. Olohuoneessa tapahtuu jotain huomiota vaativaa. Tarkista ja palaa takaisin sipuleihin. "Minne se yks meni, eikö niitä ollut kolme?" Löydä kolmas keittiön tasolta. Taapero on haukannut siitä palan. "Nam, anna lisää!" Kuori ja lohko sipulit (meillä sipulin lohko on suunnilleen 1/4 sipulia) ja heitä lohkot lihan ja porkkanoiden sekaan.

Lappaa vuokaan vettä sen verran, että kaikki peittyy. Tai edes melkein, jos vuokaan ei sovi vettä riittävästi. Kiellä samalla taaperoa juomasta vuoan reunasta. Ja viemästä sieltä porkkanoita ja sipuleita... raaoista lihoista puhumattakaan! "Näpit irti!" Lisää vuokaan vielä suolaa ja kokonaisia pippureita. Mustapippuri kai toimisi parhaiten, mutta kaapissa on vain maustepippureita. Niitä siis. Kourallinen.

Laita vuoka uuniin ja uuni päälle. Asteet on aina arpapeliä, tällä kertaa menee vaikkapa 175. Unohdetaan koko komeus uuniin ainakin puoleksitoista tunniksi, jonka jälkeen kuoritaan perunat ja keitetään ne. Tällä kertaa perunat ovat kypsiä, kun kattilasta on vesi loppu. Kaada loput vedet pois varmuuden vuoksi ja pelasta lihat uunista.

Ja hyvää tuli. Ja ruuan jämistä tuleekin näppärästi keitto huomiselle.

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti