Joskus nyt vain on niin, että asiat eivät selittelemällä parane. "Ihanaa velttoilua" voi ja onkin epäonnistunut ilmaus, mutta kolumnin selittely ei asiaa korjaa, päin vastoin.
Olen käyttänyt aikaa nyt tuntitolkulla ihmetellen tuotaa kolumnia ja hakien itselleni faktatietoa, jolla voisin oman mielipiteeni perustella. Kesti kauan kiinni saada todellisesta asiasta, johon Vartiainen mielipiteensä pohjaa. Kyse ei oikeasti olekaan lasten kotihoidosta ja siitä "ihanasta velttoilusta", jota Vartiainen pitää oikeutettuna joskin epäonnistuneena ilmaisuna perustelunaan "Harva meistä vaihtaisi kotipäivän lasten kanssa päivään työelämän rasittavimmissa tehtävissä."
Kyse on oikeasti jostain suuremmasta. Nimittäin huoltosuhteesta ja sen muutoksista, väestön ikääntymisen tuomista ongelmista suhteessa valtion talouteen. Kyse on siitä, miten saataisiin työllisyysaste nousuun ja lisää veronmaksajia huolehtimaan alle 15-vuotiaiden ja yli 65-vuotiaiden elatuksesta. Viime vuoden työllisyysaste Suomessa oli tilastokeskuksen mukaan 68,6% 15-64 vuotiaista.
Tutkin väestörakennetta ja vertasin "huollettavia" (alle 15v, yli 65v) työikäiseen väestöön. Karua katsottavaa, sillä yhtä huollettavaa kohden Suomessa on 1,89 työikäistä... ja jos näistä tähän huoltamiseen (eli rahoittamiseen) osallistuu vain 68,6%, niin yhtä huollettavaa kohden onkin vain 1,29 tekijää. Jokainen voi itseltään kysyä, riittääkö se.
Käppyröitä katsellessa voi vain jäädä miettimään, mistä sietämättömälle tilanteelle löytyisi ratkaisu. Onko se ikäryhmässä 55-64-vuotiaat, joista työvoiman (huom. työttömät työnhakijat lasketaan mukaan työvoimaan, joskaan ei työllisiin) ulkopuolelle jää 40%? Suurimpana syynä varmaankin ennen aikaiset eläkkeet, joskin toki varmasti mukana on terveydellisiäkin syitä, kuten muissakin ikäryhmissä.
Ikäryhmissä 35-44 ja 45-54 työvoiman ulkopuolelle jää noin 10%. Onko täällä sitten syynä vuorotteluvapaat, hoitovapaat (tehdään niitä lapsia vielä vähän vanhempanakin), terveydelliset syyt vai mitkä? Pitäisikö ihminen tosiaan pakottaa tekemään koko elämänsä töitä, jos terveys antaa myöten, eikö tauot ole sallittuja?
Ikäryhmässä 25-34 työvoiman ulkopuolelle jää noin 15%. Jos 10% on suunnilleen se hyväksyttävä (päätellen siitä, että kukaan ei pohdi kuinka kahden edellisen ryhmän työllisyyttä voitaisiin lisätä), voidaan todeta pienten lasten ja venyneiden opintojen tuovan tuon 5%. Jos syytämme venyneitä opintoja vaikkapa edes yhden prosentin verran (todennäköisesti se on lähempänä kahta), herää vain kysymys siitä, tappelemmeko me nyt todella siitä että saisimme työvoimaan lisättyä nuo 4% tuosta ikäryhmästä. Eikö se ole aika marginaalinen osuus kun vertaamme vanhimpiin työikäisiin?
15-24-vuotiaista hieman yli 50 prosenttia on työvoiman ulkopuolella. Syinä mm. opiskelut, varusmiespalvelu, lastenhoito ja ne surullisen kuluisat terveydelliset syyt.
Ehdottipa päättäjät kiristystoimenpiteitä mihin tahansa "kotona velttoilevaan" eli työvoiman ulkopuolelle jäävään ryhmään, on vastassa sama narina. Jo saavutetuista eduista ei haluta luopua. Niinpä jokainen voisikin nyt itse miettiä, mistä tingitään (ihan perustellusti) ja voitaisiin vaikka yhdessä lähteä asiaa ajamaan eteen päin. Onhan kansalaisillakin oikeus vaikuttaa.
(Koska numerofaktoihini ei kumminkaan luoteta, voi niitä käydä ihmettelemässä Tilastokeskuksen sivuilta täältä ja täältä)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti