Yllätys, vain elämää

enkä tosiaankaan viittaa laulukilpailuun tällä nyt yhtään.

Joku onneton on täyttänyt meidän kalenterin tupaten täyteen liki koko syyskuuksi. Miksi se onneton on tehnyt niin, miksi, miksi, miksi?

Tai no. Näyttäähän se tyhjältä. Mutta kun se tyhjä tila ei oikeasti ole tyhjää. Se on yllätyksiä. Niin kuin eilen, vaikka se ei tietysti näy kalenterissa, kun tuo syyskuuta. Eilen oli tyhjää. Herättiin aamulla 5.30 (ja nukkumaan olin päässyt 01.00 noin suunnilleen). Ei olis herätty oikeasti, mutta yllätys, herättiin kuitenkin.

Pakkasin vaihtovaatereppuja hoitoon ja rustailin nimiä Rääpäleen vaihtovaatteisiin. Sille löysin pipon ja lapasetkin jo varmuuden varalta hoitoon katoamaan (kuukaudessa sinne on hukkunut jo yksi tossu, yksi lippis ja yksi lierihattu, yllätys, tällä pojalla ei pysy hatut päässä saati tossut jalassa). Muiden pipot ja lapaset on paikassa, jonka etsin sitten kun tyhjään hetkeen ei tule yllätystä. Toivottavasti sellainen yllätys tulee ennen kuin on oikeasti kylmä...

Rasvasin Rääpäleen kortisonillansa kiireestä kantapäähän (ja itseni siinä samalla, koska olisihan se aika ihme, jos rasvattu salama ei pyyhkisi rasvojaan esimerkiksi äidin paitaan), koska nyt on menossa taas kortisoniviikko ihottuman hoidossa. Tarkoittaa sitä, että öisin meillä on ehkä mahdollisuus nukkua tällä viikolla, koska Rääpäle ei kutise niin kamalan hirveästi. (Paitsi että, yllätys, nyt tiistain kunniaksi Täystuho ja Viimeinen yskii. Ja koska Viimeinen astmoinensa yskii, yllätys, meillä ei nukuta). Valmiiksi ladattu pesukone päälle.

Toisetkin pojat saatiin vaatteisiinsa. Ulko-ovesta oltiin pihalla ja lapset autoon köytettyinä klo 7.14. Ihan kellosta tarkistin, niin kuin joka aamu. Kun on muka aikataulu, jossa muka pitäisi pysyä. Ensimmäisellä päiväkodilla oltiin aikataulussa n. 7.25, poikakolmikko autosta irti, Täystuhon ja Viimeisen tavarat kantoon Rääpäleen lisäksi ja Viimeisen ryhmään. Sen tavarat paikoillensa, siltä kengät pois ja pupunkorvat naulakkoon (koska, yllätys, sen lippis on hukassa. Ja sitä paitsi, jos tahtoo pupun korvat, pitää saada pupun korvat.). Viimeisen ryhmän ovesta ulos, ja Täystuho (yllätys) säntää juoksuun parkkipaikan poikki. Pakko murinaa. Sillä pysähtyi. Täystuhon jättö omaan ryhmäänsä, aika kivuttomasti, Rääpälekin olisi halunnut sinne jäädä (no yllätys). Vastustelevan Rääpäleen sitominen auton vöihin ja köröttely toiselle päiväkodille.

Toisella päiväkodilla ihan aikataulun mukaan 7.45. Mä alan hiljalleen oppia yllätys-varan aamun kuskausaikatauluun, pojat saa jättää hoitoon periaatteessa välillä 7.30-8.00, ja kasi siksi, että silloin on aamupala... Se jos pitäisi kotona syödä, niin yllätys, me ei ehdittäisi mihinkään ennen puoltapäivää. Rääpäleen vaipat ja reppu sekä Rääpäle kainaloon, kamat paikoillensa lokeroon ja Rääpäle ilman tossujansa ryhmään (kun ei sitä sinne voi yksi tossu jalassa pistää, vaikka kuinka tekisi mieli). Ja Rääpäle jäi, yllätys, ensimmäistä kertaa vilkuttamaan itkemisen sijaan.

Kotona n. 8.00. Koululaiset menossa kuka yhdeksään ja kuka kymmeneen, päivän suunnitelmien kertausta ja mulle aamupalaa. Yksi muistutteli välipalarahan olevan lopussa, toiselle varmisteltiin uimakamoja (Siis miten niin teillä on uintia?!) ja kolmas ilmoitti, että pyörän kumi on niin kuin vieläkin tyhjä, yllätys. Ysiin menijät lähti, aamupala tuli syödyksi ja minä kömmin sänkyyn. Nukkumaan. Koska olen edelleen ja yhä vielä kipeä, supistelee eikä muutenkaan mene ihan putkeen, yllätys.

Pohdin ylösnousemista n. 11.30. Ja nousen, koska puhelin soi (yllätys) heti, kun olen pohtimiseni aloittanut. Vastailin kysymyksiin toisen kirjoittajan lisäämisestä blogiin, kommenttien hyväksynnän ongelmista ja suljetun blogin ongelmista niin kuin yleensä, useamman kerran viikossa. Äidinkielen opettaja opettaa blogikirjoittamista ammattiopistossa, jonkun vain täytyy ensin opettaa tälle opettajalle, kuinka tällainen kiva bloggerin alusta toimii. Eipä siinä. En herännyt puhelimeen tällä kertaa, mikä sekin on aika yllätys. Laitan kahvin tippumaan siinä puhuessani.

12.05 muistan, että neuvolan puhelintunti on 12-13. Soitan sinne ja sieltä vastataan heti, yllätys. Selvittelen kulunutta kolmea viikkoa ja pohditaan, että pitäisikö mennä ihan terveydenhoitajan lähetteellä sairaalaan näytille, vaiko mitä tehtäisiin. Tiistaille oli vielä neuvolalääkärillä yksi vapaa aika. Varattiin se, kun kieltäydyin lähtemästä terveyskeskuksen päivystykseen, missä saisin diagnoosiksi flunssan lääkäriä koskaan tapaamatta. Supistukset tms. ei siellä ketään näillä viikoin kiinnosta, yllätys.

Tyhjennän kuivausrummusta illalla siellä pyörineet pyykit, siirrän pyykit koneesta rumpuun, käynnistän rummun, täytän pesukoneen ja laitan sen pyörimään. Käytetään koirat ulkona ja muistan vihdoin sen kahvin. Maltan istua alas sen kupillisen, vilkaista uutisotsikot ja kurkata blogin puolelle. Ja päätän kuitenkin hypätä tyhjentämään kuivia pyykkejä telineiltä, kasaan kuivat sohvan päätyyn odottamaan lajittelua ja kaappeihin vientiä, siirrän eilen ulos ripustetusta pyykistä kosteat sisälle kuivumaan. Juon toisen kupin kahvia. Ihan vain, koska voin.

Koululaisia alkaa jo hiljalleen valua kotiin. Päätettiin, että pakollinen maidonhakureissu tehdään tällä kertaa pienten kanssa. Ettei ne koko iltaa riekkuisi kotona. Sammutan kuivausrummun. Ripustan koneesta pyykit narulle. Lataan pesukoneen uudestaan ja pistän sen päälle. Alan tyhjentää kuivausrumpua. Taas.

15.15 lähdetään hakemaan poikia. Ensin Rääpäle, sitten Täystuho ja Viimeinen. Hyvä päivä ollut kaikilla, onnellisia otuksia. Auto tahtoo bensaa ja käydään tankkaamassa, pojista on aina jännää "kun autokin tahtoo ruokaa". Haetaan maidot prismasta. Ja loppusummasta päätellen pari muuta ihan pikkujuttua. Kahden istuttavia kärryjä ei tietenkään ollut vapaana (no yllätys), joten Rääpäle keikkuu hengenvaarallisesti yhden istuttavissa, Täystuho pitelee niistä kiinni (ettette te vaan katoa sinne kauppaan, se puolustautuu) ja Viimeinen roikkuu mun kädessä ja repii kipeästi, kun kunnolla käveleminen nyt vain on sula mahdottomuus, yllätys.

16.45 tullaan kotiin postilaatikon kautta. Virhe. Postilaatikolla käynti tietää aina yllätyspaperitöitä. Paitsi, jos postinjakaja on unohtanut meidät, mitä ei ihan hirveä usein tapahdu. Puretaan maidot kaappiin (kymmenen litraa, riittää ehkä kahdeksi päiväksi, jos käy hyvä tuuri) ja alan käymään postin tuomia yllätyksiä läpi.

16.55 soitto perintäyhtiölle, kun lasku on jo maksettu. Puhelinpalvelun piti mennä kiinni vasta viideltä, mutta eivät enää vasta puhelimeen ja puhelu pätkii koko lyhyen tiedotteenkin ajan. Päädyin kaivamaan sähköistä tunnistautumista vaativista paikoista ison kasan tositteita ja tallentamaan niitä koneelle. Pankki, Kela. TE-palvelut. Paitsi että. TE-palveluissa on yllätys, yllätys. Siellähän on työtarjous. Hakea pitäisi paikkaa, jossa työt alkaisi tänä vuonna lokakuun alussa ja päättyisi ensi vuonna juolukuun lopussa. Ei se kokemuskaan ihan täsmää, mutta se nyt on pikkuvikoja. Mulle tarjotaan äitiysloman ajaksi äitiysloman sijaisuutta, voi yllätys. Lähetän kaivamiani liitteitä sähköpostilla Liitolle, jos ne vaikka viitsisi vihdoin ehkä alentaa jäsenmaksuani, kun olen sitä kiltisti maksanut täytenä, vaikka ei kai vanhempainvapailla saati työttömänä tarvitsisi maksaa kuin kassan osuus. Olen kyllä monet kerrat aiemminkin yrittänyt selvittää tätä Liiton kanssa, mutta yritän taas, koska juuri maksetun jäsenmaksun perään se perintäyhtiö kyseli. Ja muistan samalla, että päivähoitoon piti tulotositteet toimittaa, laitan nekin siinä samalla sähköpostilla. Soittelen vielä äidilleni ja varmistelen viikonlopun kuvioita, kun tarvitaan pikkusiskoni apua lastenhoitoon (ex-anoppi on lupautunut päävahdiksi) ja äitini käyttämään koirat lenkillä silloin myös.

17.30 muistuu ruoka mieleen, miten kello voikin olla jo noin paljon. Minä kuorin perunoita, mies pilkkoo. Saadaan kanakeitto kattilaan tulemaan ja onhan se syömäkelpoista 18.30. Voi kuulkaas mennä ihan yllätyskauan ruuanlaittoon, kun teet vaikkapa keittoa alusta pitäen itse puoljoukkuekattilallisen. Eli tosi ison kattilallisen. Oikeasti ison. Keittoon menevän tunnin aikana ehtii hyvin siirtää pyykit koneesta rumpuun ja laittaa pesukoneen päälle. Tarkistaa, että on nyt edes sen verran puhdasta lautasta, lusikkaa ja lasia, että syömään pääsisi (just sen verran on, mikä on aika yllätys)

19.00 aloitetaan pienten unihommia. Mies ja Esikoinen lähtee koirien kanssa lenkille. Puhtaat pyykit on edelleen sohvan päädyssä, Toisen pyöränkumi pumppaamatta. Pikkupojat saadaan sänkyihinsä, Mies ja Esikoinen palaa lenkiltä. Samaa vauhtia kiskon itse kenkiä jalkaan, ja lähden kävelemään lähikauppaan, koska vaikka kuinka yrittäisi, ei kaikkea vaan voi kerralla muistaa. Kello on 19.55.

20.15 saan kengät pois jalasta ja selvittelen isojen seuraavan päivän koulukuvioita. Kaivan Esikoiselle välipalarahaa ja lupailen, että käyn kyllä nostamassa rahaa välipalakorttia varten jossain välissä. Huomenna ehkä. Pian, kuitenkin. Ja siis sori Toinen, se sun pyöränkumi. kyllä se toimii torstaihin mennessä, ihan varmasti. hitsi noi pyykit.

21.30 Sammutan kuivausrummun. Ripustan pyykit koneesta kuivumaan. Lataan koneen aamua varten valmiiksi. Istun koneelle, jos saisi hetken hengittää. Paitsi että. Rääpäle ja Viimeinen päättävät aloittaa vuorovetoa heräilyn ja yhtäaikaisen kiljunnan. Miehellä on peli, eikä se ehdi ja pysty. Vaikka hyppää silti.

22.30 säädän vielä blogin juttuja ja vähän naamakirjaa. Kiroilen toimimatonta sähköistä reissuvihkoa, täytän syyskuun kalenteria pikkuisen lisää. Kertailen seuraavan päivän aikataulua, kun sovittuja menoja on useampi. Ja kaadun sitten sohvalle syömään iltapalaa ja lukemaan kirjaa niiden puhtaiden lajittelemattomien pyykkien seuraksi, tiskit yhä tiskaamatta. Ihan ihanasti velttoilen siinä suunnilleen tunnin, lapset nukkuu ja mä vain olen.

Ja kömmin sitten kirjan kanssa sänkyyn asettaen herätystä aamuksi (6.30, niin kuin aina, vaikka aina pojat herää aiemmin), täytän vielä Rääpäleelle pullon, että saisi edes yhden heräämisen yli nukkua ja nukahtaisin kolme riviä luettuani. Paitsi että se keitto tulee mieleen just silloin. Könyän vielä nostamaan sitä jääkaappiin ja päädyn raivaamaan sille tilaa. Mies tulee, ottaa keittokattilasta kopin ja käskee mut nukkumaan. Kello on yksi.

Että sillä tavalla ne kalenterin tyhjät päivät. Tiistai kolmen sovitun menon kanssa on jo ihan toinen juttu, kello on 0.50 keskiviikon puolta ja mä lähden nyt sänkyyn. Hyvää yötä.

Paitsi että ensin hengitellään babyhalerilla ja täytetään maitopullo ja...