Liekö iskenyt kevätsiivouskärpänen vai joko puhutaan pesänrakennusvietistä... mutta tulosta alkaa hiljalleen syntyä. Viikonloppuna löysin eteisen, on siellä hieno lattia. Loput talviromppeet rahtasin kylppärin lattialle pinoksi odottamaan pesua ja säilöntää. Nyt en löydä kylpyhuonetta.
Kylpyhuoneen lattiaa koristaa nyt yksi koiranoksentama matto, joka oli inspiraatio eteisen siivoukselle. Mäntysuopa odottaa edelleen keittiön pöydällä ja juuriharja siivouskomerossa keittiössä... Suihkuverhon kiskolla roikkuu kuivumassa pari lakanaa ja pikkupyykkiteline, saunan oven päällä lakana myös. Saunan lauteet ovat hautautuneet puhtaan, kuivan ja lajitellun pyykin alle, ja taitaapa siellä olla kuivamassa jotain pehmolelujakin. Valtaosa pehmoista on edelleen muovipusseissa odottamassa pesua samassa kasassa talvivaatteiden kanssa... Pyykkikoreihin ne ei todellakaan mahdu. Liinavaatekaappia ei enää pyykkivuoren alta näekään, vaikka kone pyörii joka päivä monta kertaa.
Pienimmistä vauvan vaatteista puolet odottaa vielä pesua kylpyhuoneessa omassa säkissään, puolet on jo pestynä lipaston laatikkoon odottamaan silitystä. Kukahan sen tekisi ja millä ajalla, onko ne pakko silittää? No on. Lipasto on yläkerran aulassa, samoin kuin telineellinen märkää pyykkiä, leikkikeittiö ja pari laatikollista läpikäytäviä leluja. Lipaston päälle on pinoutunut ainakin lampaantalja, kantoliina, kilpikonnatossut ja kassillinen vauvan talvivaatteita. Tuo kassi kylläkin kuuluisi kylpyhuoneeseen pesua odottamaan, mutta se ei enää ja vielä sinne mahdu.
Tyttöjen huoneeseen saatiin tänään vihdoin verhot. Eipä tuo ollut kuin vuoden projekti... Esikoinen valitti kirjoituspöydän siivoamisen (pakko, jotta verhot sai ikkunaan) tarkoittavan myös kirjahyllyn siivousta. Niinpä. Itse siivosin oman vaatekaappini edestä olohuoneesta pois tyttöjen vielä liian isot vaatteet ja totesin sen tarkoittavan vaatehuoneen siivousta. Joka taas vaatisi edellä mainitun kirjoituspöydän siivoamista, jotta nukkekoti saataisiin vaatehuoneesta pois ja esiin... Masentavaa.
Koska kaikkialla on siivottu vähän, ei missään näy, että jotain olisi oikeastikin tehty. Niinpä voisi kysyä, että kuka täällä sotkee, jos viikon siivoamisella ei ulkopuoliselle näkyvää tulosta synny? Taidan linnoittautua eteisen lattialle ihmettelemään talon ainutta siistiä tilaa. Ja sulkea silmäni kaaokselta, joka hyökkää kimppuun omasta makkarista, poikien huoneesta, tyttöjen huoneesta, keittiöstä, olohuoneesta, kylppäristä, vessasta... vai mitä noita oli. Enhän se minä voi olla, joka sotkee, jos en muuta tee kuin siivoan?
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti