Syrjintää

Uutiskynnyksen näyttää ylittäneen raskaana olevien opettajien syrijintä (ks. iltasanomat 16.5.12). Miksei minun syrjintäni ylitä uutiskynnystä? Haluanko valittaa eteenpäin, huolimatta siitä, että saan sillä itselleni vaikean ihmisen maineen, joka kyllä ehtii edelläni kaikkiin tulevaisuudessa mahdollisiin paikkoihin, vai tyydynkö osaani?

Edellinen työsuhteeni päättyi joulukuussa, ja tiesin sen jo hyvissä ajoin. Aktiivisen työnhaun käynnistinkin viime vuoden lokakuussa ennen kuin pallomahasta oli aavistustakaan. Joulukuun alun plussan jälkeen en ole montaakaan hakemusta kirjoittanut, sen verran vain, että työvoimatoimisto pysyy tyytyväisenä. Kaikkiin maaliskuun jälkeen tulleisiin yhteydenottoihin olen surutta kertonut tilanteeni, toisiin aiemmin, viimeistään haastattelussa kuitenkin. Työttömänä saa tällä konstilla varmasti pysyä.

Miksikö kerron? Viimeksi minulle soitettiin maanantaina (liittyen hakemukseen, jonka olen laittanut marraskuussa). "Olisitsä vielä kiinnostunut tulemaan meille töihin? Oisit just se, mitä etsitään." Niinpä. Olisinko? Ja niin taas pahoittelin puhelimessa, että vuoden päästä voisin ollakin heidän etsimänsä, mutta nyt en kyllä ole. Voin hyvin kertoa pallomahasta puhelimessa. Siitä pitäisi kuitenkin kertoa heti työsopimuksen allekirjoittamisen jälkeen, tai oikeastaan jo ennen, jos lakia tulkitaan oikein tiukasti. Siitä pitää kertoa työnantajalle 2kk ennen äitiysloman alkua. Eli piti kai kertoa jo.

Kuka kumma tahtoisi palkata raskaana olevan? Kenen etu se oikeasti olisi? Olenko outo, kun koen, että motivoituneena ja kulloiseenkin työnantajaani sitoutuneena työntekijänä minun kuuluu ajatella palkkanauhani sijaan työnantajan etua? Jos en voi tehdä annettua työtä (määräaikaisessa) sopimuksessa lukevaa aikaa, eikö minulla ole velvollisuus siitä mainita? Ja eikö työnantajalla ole oikeus jättää minut palkkaamatta, jos en pysty tekemään töitä silloin kun heillä olisi tekijälle tarve? Miksi se on syrjintää? Ja olisiko se edes minun etu mennä nyt töihin. Salailusta sakotettaisiin, työsuhde purettaisiin koeajalla viimeistään siihen, kun äitiysloma alkaa. Ja jos ei purettaisi, voisi töihin paluu "loman" jälkeen olla tuskainen, tuskin olisin kovin toivottu jäsen työyhteisöön siinä vaiheessa, olisinhan pettänyt työyhteisön luottamuksen.

Ehkäpä ajattelen asiaa urakehityksen ja työnantajan edun kannalta siksi, että koulutukseni on nimenomaa hallintoon ja numeroiden pyörittelyyn. Mutta miksi opettaja ei voisi ajatella omaa napaansa pitemmälle. Vai ymmärtääkö raskaana oleva opettaja sen, miksi häntä ei valittu, sitten kun hänen oma lapsensa on viidesluokkalainen, jonka luokkaa on ehtinyt opettaa kymmenen eri opettajaa ja taas on syksyksi tulossa uusi opettaja? Vai ymmärtääkö edes silloin.

Ja toisaalta. Kyllä työnantajat ovat valmiita palkkaamaan sen raskaana olevankin, jos hän on paitsi pätevin myös sopivin. Työyhteisöön tahdotaan "hyvä tyyppi", ja jos sellainen löytyy, se ollaan valmiita palkkaamaan olosuhteista riippumatta.