tiistai 8. syyskuuta 2015

Mikä ihme se on, kun rahat ei riitä?!

Viime aikojen taloustilanne on vetänyt täällä vähän mietteliääksi. Silmiin on osunut paljon uutisia ja keskusteluja siitä, mitä on olla köyhä suomalainen Suomessa. Tavallisten perheellisten tarinoita leipäjonoista ja siitä, että rahat eivät vain riitä.

Mulla on muistissa hyvin tilanteemme Esikoisen vauvavuonna ja Toisen vauvakesänä, mutta silloinenkin "hätämme" oli puhtaasti oma vika. Pärjäsimme minimiäitiyspäivärahalla (yksitoista euroa per päivä) ja lapsilisällä, jaettiin ilmaisjakelulehtiä siihen lisäksi, yhteen lasketut nettotulot ovat olleet noin 600 euroa kuussa. Opintotuki pätkääni lukion loppuun en ottanut lainaa, toimeentulotukea ei osattu hakea eikä miehellä liioin ollut mitään tuloja. Sittemmin meillä ei ole puutteesta kärsitty. Leipäjonossa emme koskaan seisseet, emmehän me olleet köyhiä, oli katto pään päällä ja ruoka pöydässä. Asumisen kustannukset olivat n. 250 €/kk, ensin silloisen miehen perintökodissa ja sitten pienessä vuokrakaksiossa. Tokikin lastenvaatteet ja tarvikkeet saimme ilmaiseksi lähes kaiken, monella lapsella olleita ja parhaat päivänsä nähneitä, mutta käyttökelpoisia. Ei ollut varaa nirsoilla.

Ärsyynnyn näistä perheellisten valituksista rahan riittämättömyydestä. Ymmärrän, että on taloudellisesti tiukkaa, on meilläkin, mutta en ymmärrä sitä tarvetta valittaa köyhyyttä jokaisessa mediassa, mikä suinkin suostuu kuuntelemaan. Tässä nyt yksi Ylellä avautunut ja tässä toinen Vauva-lehden aihevapaalta (mistä kyllä tervejärkinen ihminen pysyisi kaukana). Näitä on toki ollut viime aikoina paljon muitakin, mutten ole kerännyt linkkejä talteen.

Niin että mikä ihme se on, kun rahat ei riitä?


Kun ruvetaan selvittämään, mihin rahat valuvat niillä, jotka löytävät itsensä vaikkapa leipäjonoista, iskee hämennys. Menolistaus kuuluu aina: vuokra, laskut, ruoka. Ensimmäisen ja viimeisen ymmärrän, mutta mitä ovat nuo laskut? Yleensä ensimmäinen tinkivara on nimenomaa siellä (seuraavana sitten ruuassa ja peruselämisen tarvikkeissa). Joskus on mahdollista säästää vuokrassakin, mutta siitä säästäminen on kaikkein vaikeinta, koska se vaatii muuttamista kohtuuhintaisempaan asuntoon ja niitä nyt ei ihan jokaisessa tienmutkassa olekaan.

Siis ne laskut. Meidän perheen pakolliset laskut pitävät sisällään:

-sähkö (vesi sisältyy vuokraan, ainakin vielä)
-kotivakuutuksen (ja lasten tapaturmavakuutukset, mutta näistä voisi tarvittaessa ehkä tinkiä)
- puhelimet (liittymä x3, kahden puhelimen osamaksut + 2x prepaid ilman nettiä)
- netti
- hammaslääkäri-, terveyskeskus- ja sairaalamaksut (ja näitä on kyllä tänäkin vuonna maksettu useammalla satasella)
- opintolainat
- työttömyyskassan maksut (pakollinen sikäli, että sen maksamatta jättäminen tarkoittaa työttömälle tulotason romahdusta)

Ja sitten on niitä, minkä välttämättömyydestä voidaan aina vängätä:
- auton vakuutus (meillä täyskasko, ja on kyllä maksanut itsensä takaisin...)
- auton verot
- auton huollot (huhhei, kulkee osamaksulla täällä nekin)
- osamaksulla tehtyjä "tarvehankintoja", meillä uusittu mm. hajonneita tietokoneita
- tabletti osamaksulla ja sen nettiliittymä. Turhin ostos ikinä, seisoo keittiön kaapissa lähes käyttämättömänä.

Kaupasta saa perushyvää ruokaa, ja samalta reissulta pakolliset kodin pesuaineet, lamput, hygieniatarvikkeet sekä välttämättömät vaatteet (ne joita ei siis löydy tarvittaessa käytettynä).

Apteekki on tänä vuonna vienyt 100-300 €/kk. Meillä on vähän sairastettu.

Ihan hirveästi extrakivaan ei voi sijoittaa, mutta elämä on valintoja. Meillä on valittu perusjutut kuntoon ja luovuttu turhista huvituksista. Lähinnä itkettää lukea noita juttuja, joissa toisin valinneet itkevät sitä, ettei voi ostaa ruokakaupasta sitä, mitä haluaa. Kun ei meistä kukaan voi.

Kummallista on, kun aikuisille ihmisille joutuu kertomaan saman kuin pikkulapsille. Se nyt vaan on niin, että kaikkea ei vain voi saada. Elämä on valintoja.

20 kommenttia :

  1. kyllä sitä saa ihminen katsoa peiliin,jos ei rahat riitä! Meillä esim. jätettiin aikoinaan tyystin lehdet tilaamatta,kun ei oo mitään järkeä heittää niitä rahoja "kankkulan kaivoon"..laskuja tulee,mutt niitäki voi karsia roimalla kädellä,kaikkea kun ei kuitenkaan tarvita... elämä on tosiaan valintoja ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin kuin meidän laskulistauksesta huomaa, karsintaa on tehty rankalla kädellä :) Ei lehtiä, kirjakerhoja tai vaatekaupantilejä jne. Enkä todellakaan tilaa vitamiineja, kalsareita tai mitään muutakaan "nyt vain postikulujen hinnalla" juttua meille kotiin...

      Poista
    2. Ja kun esim. lehtitilauksettomaan elämäntapaan on tottunut, niin napakasti tulee sanottua puhelinmyyjille, että" luemme lehdet kirjastossa". Ainoa rahalla tilattu lehti tuli perheeseemme 20 vuoden jälkeen, kun maallemuuton yhteydessä tilasin kerran viikossa ilmestyvän paikallislehden, josta on luettavissa kaikki koko kunnan asiat. Se lehtitilaus on jo maksanut itsensä takaisin.

      Poista
    3. Mä olen toistaiseksi vedonnut näihin ipanoihin, jotka lukee lehdet tehokkaasti silpuksi (jos eivät syö niitä) :) Ei pahemmin jää luettavaa mulle edes niistä satunnaisista irtonumeroista.

      Poista
  2. Mä olen samaa mieltä tästä kaikesta. Olen tinkinyt ja edelleen tingin. En koe koskaan olleeni luovuttanut ja masentunut varaton, vaikka olen oikeasti nälkääkin nähnyt. Jotenkin asenteet sukupolvilla muuttuneet ja "että tulisi toimeen" on nykyään niin paljon enemmän kuin ennen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka mäkin kuinka mietin, niin koskaan en ole osannut pitää meidän perhettä köyhänä. Vaikka suomalaisen suhteellisen köyhyysrajan alapuolella ollaankin. Enkä myöskään ole koskaan pitänyt meitä ns. huono-osaisina, vaikka rahan puitteissa meidät sinnekin luetaan... Kai se köyhyys on mielentila?

      Poista
  3. Ärsyynnyin muuten suuresti tuosta ylen jutusta! Toista en mennyt edes lukemaan *itsesuojeluvaisto* :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Vielä Yleäkin parempi oli neljän, kohta viiden lapsen yh (jossain lehdessä, mutten enää löytänyt linkkiä), jolla valitusta riitti samoin kuin elikoita, kesämökkiä jne. Ymmärrän hyvin yksinhuoltajan tuskan, taloudellisestikin, mutta silti. Valintoja, valintoja, valintoja.

      Poista
  4. Aivan samaa mieltä!! Me ollaa eletty miehen palkalla ja kotihoidontuella aivan normaalia elämää. Asuntolainakaa ei mikää pieni ole+ auto.. ja pakolliset eli netti, puhelinlasku, sähkö ja kaukolämpö. Rahat riitti ja jäi säästönki hieman. Nyt kun olen taas vanhempainvapaalla,niin käytiin ulkomaillakin lasten kanssa. Pakollisia menoja ei todella ole kalliit uutena ostetut merkkivaatteet, vaan niitä ostetaan jos on varaa. Kirppareilta löytyy vaikka ja mitä. Raha ei koskaan riitä jos ruukaa elää tietyllä tavalla,mutta pienenkin rahan saa riittämään pienillä valinnoilla. Ja ps. Suurin taulutv ei ole kaikkien oikeus. Mikä tuntuu etenki vähävaraisilla olevan vakio.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silleen se menee, ettei ne suuret tulot vaan pienet menot. Ja samaan syssyyn tietysti tunti tämän päivityksen jälkeen hajosi pyykinpesukone... että onhan noita yllärimenoja, jotka hetkellisesti taloutta kiristää.

      Poista
  5. Mä NIIN allekirjoitan. Oon tuntenut itseni ihan yhtä onnekkaaksi ja "varakkaaksi" työmarkkinatuella eläessäni ja kunnon palkkaa saadessani. Musta oli NIIN palkitsevaa, kun työmarkkinatuella (olikohan alle 400 €) eletyn vuoden aikana sain useamman satasen säästöön tulevaa opiskelua ajatellen. (Tosin säästin opintotuestakin. Varmaan, kun en juonut ja kitsastelin kaikessa. ;D) Sen mukaan eletään, mitä tulee, ja Suomessa kyllä aina pärjää. Työssäolon jälkeen tosin on hankalampi tottua kotihoidontukeen, mutten ihan äkkiä väittäisi, etteikö silloinkin pärjäisi. En kehtaisi ihan äkkiä käydä ainakaan köyhyyttä valittelemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuppaa kyllä menot kasvamaan tulojen kasvaessa. Vois ajatella, että helppo mun on sanoa, kun rahaa ei ole koskaan kummemmin ollut. Ja on tietysti se tukiverkko, joka hätätilanteessa ottaa kopin. Sairastelukierre meillä ollut sellainen, että oli pakko kipaista "isin lompakolle" jos sillä ei sieltä järkyttäviä summia ole haettu.

      Poista
    2. Mä olen ollut aina vanhempieni tukiverkko noissa asioissa ja kun vanhempia ei enää nyt ole, niin olihan se suuri asia pitää huoli vaan omasta perheestään :D Toisaalta, ehkä kuitenkin sieltä lapsuuskodista tuli se elämänasenne, ettei elämässä todellakaan ole mikään tarkoitus se mitä sulla on vaan kuka ja minkälainen ihminen olet. <3

      Poista
  6. Ihan totta. Lisäksi moni ihminen ei pidä minkäänlaista puskuria tilillään pahan päivän varalle, vaan rahat käytetään sitte kun sitä on ja viimeistä penniä myöten "turhaan". Itse yritän pitää rahaa pahanpäivän varalle ja jos ei rahat riitä niin sitten myyn kirppiksellä tms irtaimistoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä ei tuota puskuria ole (yritys on armoton, 30€/kk menee säästöön ja viimeksi nuo tyhjennettiin huhtikuussa kun auto aiheutti ongelmia ja tarvittiin eläinlääkäriä). Niinpä heti tämän julkaisun jälkeen levähtänyt pesukone tulee sekin osamaksulla... ja taas tingitään jostain. Myytävää meillä ei ole, kun ei ole mitään merkkiä ja pelkästä ehjästä ja puhtaasta ei täällä saa rahaa mitään.

      Poista
  7. Minä kans odotan kauhulla, milloin tuo pyykinpesukonerakkaani hajoaa ;) (Mut en jaksa murehtia sitä nyt, vaikka ihme ääntä kone välillä pitää.) Hyvä kirjoitus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kitta, mä korjasin meidän pyykkikoneen youtubesta löytyneellä ohjeella :D säästyi korjauskulut ja saatiin lisäaikaa taas vähän.

      Poista
    2. Mä ehdin harkitsemaan korjaajan kutsumista, mutta sattui sitten olemaan joku perus LG:n kone puoleen hintaan (vetää n. 7kg, rummuttaa vähän laiskasti). Totesin että tulee korjaajaa halvemmaksi... Ite en korjaa mitään. Ompelukoneet murisee ja vetää langat solmuun, jos mä meen lähelläkään, ruuvit kääntelen aina väärään suuntaan ja vasarallakin osun lähinnä sormeeni. Teoreetikko mikä teoreetikko.

      Poista
  8. Voi, että. Pitäisköhän munkin korjata ite...? Ku siis eka särkyy, hmh :D

    VastaaPoista
  9. Aamen! Hyvähyvä, tykkään tästä ja olen samaa mieltä. Vähällä pärjää.

    VastaaPoista