Tänä aamuna saattelin sinua katseellani: miten
näytitkään niin pieneltä ja edessäsi aukeava
taival loputtomalta,
kun vaelsit kultalehtien täplittämää tietä pitkin.
Tuon tuosta käännyit taaksesi kuin hakien kättä,
joka oli äsken sinusta irtautunut,
kunnes ensimmäinen mutka katkaisi lopullisesti
äänettömän yhteydenpitomme ja sinä suuntasit
vakavat kasvosi eteenpäin.
Tänä aamuna, kun tien ensimmäinen mutka
kätki sinut silmiltäni,
saatoin vain pyytää:
Taivaan Isä, varjele häntä!
(Kotien rukouskirja, Aune Vähäkangas)
Vein pikkupojat hoitoon ja isot lapset saatoin kouluun. Kävelin ekaluokkalaiseni kanssa käsi kädessä koko matkan. Saatoin luokkaan saakka. Sinne se jäi.
Nyt alkavalle lukuvuodelle minä toivon ja rukoilen, että yksikään lapsi ei koulumatkoillaan jäisi suojatiellä auton alle, että kenenkään ei tarvitsisi jäädä koulussa yksin. Toivon, että yhdenkään ei tarvitsisi matkoillaan henkensä edestä pelätä, että puukkohipat olisi jo ohi.
Toivottavasti ensimmäinen koulupäivä on kaikille ensimmäinen, eikä kenenkään viimeinen.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti