torstai 15. tammikuuta 2015

Äiti lupas ettiä mulleki hiihtimet!

Täystuholla oli tänään hoidossa hiihtoa. Varoitus tuli ruhtinaallisesti etukäteen niin, että hitainkin vanhempi varmasti ehtisi kaivaa sukset esiin, tarkastaa kunnon ja sopivuuden sekä todeta, ettei sovi ja hankkia uudet. Eli eilen iltapäivällä hoidosta hakiessa, kuinkas muuten.

Varastoa kaivelin eilen ja löytyihän sieltä suksia. Yhdet ikivanhat 120cm Järviset, joista toinen menossa hajonnut ja molempien suoraan-kenkään-kiinnityssiteet läpi ruostuneet, puhumattakaan niistä kiinnitysremmeistä, lahot kuin mitkä. Ja sitten sieltä löytyi Kirpulle kahdetkin passelit 140cm sukset, toiset on Karhut ja toiset mitkälie. Monojakin noihin isompiin löytyi kolmet erikokoiset, sauvoja (jopa ihan parillisina) useamman mittaisia.

Monot sentään Täystuholle passasi, joten liian isoilla suksilla se tämän päivää hiihteli. Minä puolestani käytin hoitopäivän huolellisesti etsimällä sille sopivia suksia kaupasta. Ja löytyi sitten paketti alta neljänkympin, kenkään kiinnitettävät vekottimet nuokin, mittaa 110cm.

Vaan kuinkas käy, jos sulla on kaksi pikkupoikaa, joista toinen saa jonkun kivan harrastusvehkeen, ja toinen ei?! Ihan hillitön huutoparku Viimeiseltä. Sekin halusi sukset. Arvatkaa jäikö vaihtoehtoja...

Ajelin kauppaan mukanani Täystuho ja Viimeinen. Päästiin ilman vinkunaa (ja ilman ostoskärryjä) ohi leluista, DVD-levyistä ja jopa karkeista. Tapahtuu noin suunnilleen ei ikinä. Hyllystä haettiin Viimeiselle samanlainen pari, joskin mittaa 90cm.

Mä ehdin hädin tuskin saada sukset maksettua, kun tuo tarrasi niihin. "Mun. Ite kannan!" Ja sehän kantoi, läpi kaupan, liukuhihnan parkkihalliin, läpi koko parkkihallin. Pysähtyipä vielä joku vanhempi mies ihastelemaan Viimeiselle hienoja suksia ja toivottelemaan hyviä hiihtämisiä vielä ennen kuin lumet kokonaan sulaa.


Iltapuhteina säädetään vissiin siteitä, että pääsis huomenna hiihtämään. Sänkyynsä se ei sentään noita tahtonut, onneksi.

Eteishommakin etenee, mutta palataan siihen ens viikolla, kun saan lainaksi kameran, jonka kuvista pystyy laskemaan vaikka jokaisen koirankarvan yksitellen :p

5 kommenttia :

  1. Ohh, koirankarvanlaskuja ootellessa!!! Ja voi järviset, vieläkun olis jalas- pipo niin oisin onnessain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyl vaan kävi munki poikia kateeks. Mäki haluun omat hiihtimet ja ladulle, vielä mieluiten omalle semmoselle, etten jäis himohiihtäjien jalkoihin tuolla. Isot sen sijaan pyöritteli silmiään, ja ilmoittivat, että meille et kyllä suksia hanki ja hyi yäk, kun varmana en hiihdä. Mokomat.

      Poista
  2. Meillä ei oo vielä inventoitu noita hiihtimiä, mut luulisin et parit (kolmet) uudet joutuu investoimaan. Ainakaan viime vuoden monot ei mee, vaikka sukset meniskin ja sitten on ne siteet mitkä pitää miettiä että on oikeet monoihin sopivat ja ja... Entäs ne voiteet ja pitoteippaukset ? ...Niin miten niin muka hiihto välineurheilua? Ja n. parin-kolmen kerran takia tämä urakka edessä :/ Pienet ehkä voi hiihtää jopa kymmenenkin kertaa, jos innostuvat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun noi 140 senttiset jäi kahdelle isoimmalle pieneksi, ilmoitin, että saavat liikkatunnit mennä koulun kamoilla tai sit mun puolesta vaikka kävellä... Jos niitä vapaa-ajalla yhtään kiinnostais hiihto, niin järkkäisin kamat jostain kyllä. Mutku ei. Pelkkää koulua varten ei viittis kamoihin upottaa toista, jos ei jopa kolmatta sataa, kun muitakin rahanreikiä on. Luistimet noilla on kyllä kaikilla, ja ne onkin aktiivikäytössä.

      Poista
  3. Olipa herättävä postaus! Kiitos vinkistä :D Meinaan tarttis just nyt heti eikä hetken päästä ettiä parit monot ja sukset tuolta varastosta,maanantaina niille ois käyttöä :)

    VastaaPoista