Vuosi sitten päätin ottaa asiasta selvää. Olen koko vuoden 2014 kerännyt kaikki vaateostokset ylös. Mukana on siis sekä minun että miehen ostamat vaatteet. Marraskuussa tehtiin budjettiin rajaus, että joululahjaksi ostetuja vaatteita ei siihen lasketa. Joululahjavaatteisiin meni noin 200 euroa, esikoinen sai toivomansa collegehaalarin, ja kaikille yöpuvut... maksaahan se.
Kuinka siis kävi?
Pysyimme alle kahdensadan joka kuukausi. Kaikki, mitä on tarvittu, on ostettu, joko uutena tai käytettynä. Mukaan on mahtunut myös ihan puhtaasti haluamisia.
Lisäksi tutkin uteliaisuuttani budjetin jakautumista henkilöittäin. Omista tilastoistani voi nyt siis tarkistaa paljonko kenenkin vaatteisiin kuluneena vuonna meni. Vähiten paloi Rääpäleen vaatteisiin, ostettu on yksi ainut yöpuku, ja sekin vasta nyt aleista... Tätä blogia varten ryhmittelin kuitenkin meidän porukan.
Oikeasti saisin varmaan olla aika ylpeä itsestäni, kun onnistun porukan vaatteet hankkimaan noinkin halvalla. (Oikeastihan suurperheessä 200€ palaa jo ihan pelkästään siihen, että ajattelet jotain tarvittavan...) Tämä on mahdollista vain siksi, että meillä jokaisen lapsen vaatteiden pohja on saaduissa käytetyissä. Kaikille ostetaan oikeastaan vain tarpeeseen ja aikuisten tarpeita punnitaan vielä lapsiakin tarkemmin. Ostokäyttäytymiseni ei sis poikennut aiemmista vuosista mitenkään, nyt vain seurasin rahanmenoa.
Ja aion jatkaa sitä vaatteiden osalta tulevankin vuoden, koska musta on mielenkiintoista nähdä, käykö niinkö veikkasin, eli että vuoro vuosin eniten uutta tarvitsisi Esikoinen ja Toinen. Esikoisen vaatekaappi on nyt suunnilleen ajan tasalla, mutta Toinen on taas salaa kasvanut pituutta.
Loppuun vielä surkea kuvasarja kevennykseksi. Meidän kuusessa roikkuu eipalloja. (Ei palloja!)
Hyvää Uutta Vuotta 2015 kaikille!
Toi on mielenkiintoista! Meillä vaatebudjetti menisi (luulen) suurinpiirtein näin: teinit ostaa omilla (saamillaan tai tienaamillaan) rahoillaan suurimman osan haluamisistaan, minä heille kengät ja muut tarvevaatteet (niihin ei lasketa sadannetta talvitakinkaulusta tms vaan hajonneiden/pieneksi jääneiden tilalle uudet tms) . Muut pojat saisivat vaatetta kulutuksen mukaan, eli toisinsanoen joka kuukausi jollekin housut. Reikiintyminen on valtavaa, kun niitä hätätilanteita (=riekaleiset ulkohousut ja koulupäivä edessä) varten on oltava kahdet käyttökelposet. Mä en ymmärrä kuinka meidän poikalapset voi hajottaa housunpolvia tota tahtia, mutta se vaan on niin. Pikkupojat ei tarvitse oikeastaan mitään, sillä housut ostan kirpparilta (JOS löydän, joku muukin taitaa meinaan rikkoa housunpolviaan...) ja paitoja tulee isommilta veljiltä. Me aikuiset ei tarvita mitään vaatteita jos ei joku tuikitärkeä hajoa, kuten lenkkarit (tai mun alennustakin vetoketju jota en osannut korjata) tai jos ei koira syö mun ainoan kävelykenkäni kantapäätä. Mutta kenkälasku lapsille meidän perheessä on huma, vaikka kuinka yrittäis kierrättää! Poikien jalat on niin eri mallisia että kaikille ei mene toisen vanhat samalla tavalla, kun on kapeaa ja pitkää ja leveetä ja vaikkamitää. Huh!
VastaaPoistaTuntuu kyllä olevan joku polvien kohdalle reikiä syövä monsteri meidän pesukoneessa kans. Aina on polvet puhki, ja jos niitä ei saa puhki normaalisti housuja käyttämällä, otetaan apuun sakset... Huhhei.
PoistaJa sormet! Jos reikä alkujaankin on pieni nirhama niin toki sitä venytellään sitten isommaks :D
Poistahienoa,vaatinu valtavaa työtä seurata ja olla tarkkana tuossa hommassa..Mä oon vuosia seurannu vaate+ruoka-menoja,todellista tulosta ei pysty sanomaan enää,kun teinit ostaa ite vaatteensa(tosin vielä vanhempien rahoista) lahjoituksena kannetaan väliin meille "selkä vääränä" vaatteita ja niitähän menee,etenki pienillä...housun polvet kuluu pojilla,tietyssä iässä toden teolla...:) Mutt pojathan on poikia...
VastaaPoistaMullakaan ei tuossa mukana ole esikoisen omista rahoistaan itselleen ostamat. Ne on niitä "mähaluun"-vaatteita, joita kyllä on tosi vähän. Mun mukaan jos lähtee kauppaan, saattaa ne "mähaluun"-vaatteet saada mun lompakosta ;)
Poista