Ei mitään hätää

Joku jo ehti edellisestä säikähtää, että nyt mä täältä katoan ja siirryn salasanan taakse :) (Joku toinen saattoi jopa toivoa sitä). Joku ajattelee mun varmasti ihan vain seonneen, mut ei, en edes ole. Mies törmäsi mielenkiintoiseen aivopähkinään ja pyysi mua toteuttamaan sen saman teille suomeksi. Näin tein, koska mulla oli hetken verran aikaa ja halusin testata, osaisinko edes.

Kuluneen viikon aikana olen pohtinut blogin kehittämistä edelleen. Analytics on vihdoin tässä kiinni ja naamakirja-nappula paikoillaan. Aivojen tylsistymiseen päätin ottaa lääkkeeksi vihdoin koodista niskalenkin. Onhan tässä vielä kotiäiteilyä sen verran edessä, että sitä vähän ennättää pohtia. Aikanaan vaihdoin IT-puolen opinnot liiketalouteen, koska koodit, softat ja laitteistot, ne vaan ei ole mun juttu. Numerot on.

Olen ehtinyt myös pohtimaan muutaman suomenkielen sanan merkitystä ja niiden käyttötapoja. Mun mielestä hauskin on ehdottomasti sana "kaikki", johon törmää lähinnä lasten kitistessä lupaa johonkin niiltä kiellettyyn. Esimerkiksi "Kaikki muut saa valvoa pitempään" tai "Kaikilla muillakin on älypuhelin" tai "Kaikki muut kyllä saa notkua kaupungilla iltaisin". Yritän vältellä itse tuon "kaikki"-sanan käyttöä, milloin ei oikeasti ole kyseessä ihan kaikki. Silti huomaan tuhkatiheään raapivani päätäni; ketkä ihmeen kaikki?!

Ja sitäkin olen pohtinut, montako kertaa luottamuksen voi saada takaisin, kun sen menettää. Onko tosiaan olemassa ns. puhtaalta pöydältä aloituksia?

Tenavat suunnittelee jo hiihtolomaa ja minä myös. Kotona olevan porukan pohjalta voi sitten päättää, kauasko suuntaa rinkka selässä, mutta suuntaa varmasti. Metsään.

Kuva, koska kuva pitää olla