keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Piipaa-autot ja 2 kk neuvola

Äitien tehtävä nyt vain on olla huolissaan jälkikasvustaan. Ja laskea irti, antaa lisää narua, vaikka kuinka pelottaisi lasten puolesta.

Esikoinen lähti aamulla pyörällä kouluun, niin kuin kaikkina kahdeksan aamuina, suunnilleen kymmenen minuuttia ennen kuin mä pääsen viemään poikia. Matkahan meillä on sama, Esikoinen vain jatkaa puolenkilometria pidemmälle. Heti alkumatkasta on yksi vaarallinen tien ylitys, liikennevalot kyllä, mutta kääntyville autoille ei ole nuolivaloja ja suojateiden valot painonapin takana. Usein nuo valot ovat vielä pois päältä, vilkuttavat keltaista, pahimpina ruuhka-tunteinakin.

Mun päästessä tuohon risteykseen poikien kanssa, oli koko liikenne sekaisin. Valot vilkutti keltaista, oli ambulanssia, paloautoa, poliisi. Ei ollut kolaroituja autoja. Se saakutin suojatie. Se, mistä kaupunki ilmoitti pari vuotta sitten, että ekaluokkalaisten on ihan turvallista ylittää. Se sama, minkä valosysteemin lupasivat silloin korjata.

Voitte arvata, että sydän otti muutaman ylimääräisen lyönnin. Ja puhelinkin oli kotona turvallisesti kahvinkeittimen vieressä. Entä jos! Jatkettiin kuitenkin matkaa poikien kanssa, jos jotain, niin parempi niiden hoidossa. Pistettiin pystyyn kisa, kuka bongaa Esikoisen pyöränsä kanssa.

Melkoinen helpotus, kun tyttö ylitti vielä vaarallisempaa suojatietä vaihtoehtoisella reitillä. Etukäteen oli lupa annettu tuohon tien ylitykseen vain, jos liikennevalot eivät toimi ja yli ei turvallisesti pääse sieltä, mistä pitäisi. Esikoinen raivosi silloin takaisin, että aina pääsee yli turvallisesti ja että joojoo.

Odotettiin Esikoista päiväkodilla ihan vain varmistaakseen, että on kunnossa. Tyttö ei ollut onnettomuutta nähnyt, mutta sanoi kiertäneensä, koska liikenne oli ihan sekaisin. Voi ihanaa, sillä on kuin onkin aivot ja joku puhe menee kaikesta huolimatta läpi.

Säikähdys purkautui kuitenkin kyyneleiksi kotona. Helpotus ja entä jos.

----


Neuvolassa kaikki hyvin. 4840g ja 59cm pipo 39,3cm. Ensimmäinen rota-rokotusannos syötetty ja hyvää oli.

7 kommenttia :

  1. Huh, tuollainen varmasti säikäyttää! Ja ärsyttää, ettei pienten turvallisesta liikkumisesta pidetä päättäjien puolesta huolta.. täälläkin viime syksynä pidennettiin kilometrimääriä, joilla saa taksikyydin kouluun (asutaan siis maalla). Meillä onneksi matkaa kertyy 8km, mutta haluaisin nähdä sen päättäjän, joka itse tarpoo keskellä valaisematonta kapeaa tietä, autojen 80km/h vauhdilla ajaessa ohi noin 5km..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavan usein koulukyydeistä päättävä porukka kulkee itse autoa pitemmät matkat autolla...

      Maalla mekin joskus asuttu, muistan lähteneeni kamalassa lumimyrskyssä siirtämää lasta koululta eskarista hoitoon (eskareiden piti siirtyä itse!), ettei se jää lumiauran alle (eihän tuollaista metristä näe). Mulle naurettiin, ettei sellaista voi sattua. Samana päivänä jonkun muun lapsi jäi auran alle, joskaan ei meidän kylällä.

      Poista
  2. Tiedän tunteen! Pakko on kuitenkin luottaa, antaa itsenäistyä ja itse pelätä (pahinta)... Mitä jos jotain sattuu! Onneksi selvisitte säikähdyksellä!

    VastaaPoista
  3. Meillä on kans ekaluokkalaisella yksi vaarallinen risteys ylitettävänä. Ja siinä ei ol ees valoja. Poika kulkee yksin matkat pyörällä kun ei kavereita ole ja joka päivä olen "hälytys valmiudessa" koulumatkojen ajan. Kerran poika oli koulusta tullessaan mennyt uudelle kaverille mulle ilmoittamatta. Kyllä kylmäsi sydäntä kun poikaa koulumatkalta etsin.

    VastaaPoista
  4. huh huh,säikäytti niin perusteellisesti minutkin <3 meidän ekaluokkalainen ei suostu yksinään koulu-matkaansa ees kulkemaan ja siitäkös isommat sisarukset tahtoo napista,kun joutuvat saattamaan veljeään. matkan varrella useita tien ylityksiä,varoitus-vilkut autoille suojateiden varsilla jne..Silti aina silloin tällöin niitä vahinkoja sattuu :(

    VastaaPoista
  5. Kääk! Mä olen ihan vauhko näiden asioiden suhteen ja yksi iso syy siihen miksi olen "kotona" on juurikin koulumatkat ja kuskaaminen. Se kun täällä meillä ei oikein toteudu, kun vaaralliseksi luokiteltu tie (joka pienimmille antaisi mahdollisuuden koulukyytiin) muuttui turvalliseksi kuntaliitoksen myötä - eikä matka joka on noin sataa metriä vajaa 5km (ja se siis raja kuljetukselle) olisi edes se este vaan todella mutkikas ja näkemäesteinen rallitie pimeillä liukkailla talvikeleillä. *puist*.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä voin toki olla onnellinen, kun ei montaa tienylitystä ole kellään näistä ja nopeudet taajama nopeuksia... Esikoinen sai jatkaa vanhassa koulussa sillä ehdolla, että itse järjestämme "kuljetuksen". Matkaa n. 3km, kulkee pyörällä.

      Ne vaaralliset paikat on kaupungissa erilaiset kuin maalla, mutta kyllä vaan saa molemmissa pelätä.

      Poista