Maaret Kallion blogiteksti "Näyttäisitkö kyyneleesi, jos et enää pelkäisi?" (Lujasti Lempeä HS 1.10.14) Hesarin nettisivuilla jätti minut pohtimaan vastausta kysymykseen: "Mitä tekisit, jos et enää pelkäisi?"
Meillä ei ole mitään muuta pelättävää kuin pelko itse -Franklin D. Roosevelt
Jos en enää pelkäisi, sukeltaisin rohkeasti jokaiseen menneeseen hetkeen. Sukeltaisin rohkeasti ja velloisin sitten niissä hetkissä, kieltäisin niitä enää tulemasta tänne. Kun suljen silmäni, en enää huutaisi ajatuksilleni: "Ei sinne, ei sinne!" En huutaisi, vaan menisin rohkeasti, kunnes ei enää tarvitsisi.
Jos en enää pelkäisi, saisin sanottavani sanottua. Saisin sanottua ennen kuin sanat kasvavat liian suuriksi. Liian suuriksi ja oudosti vääriksi. Jos en enää pelkäisi, en enää sietäisi kaikkea sitä. Ja toisaalta sietäisin ja kestäisin niin paljon enemmän, jos en enää pelkäisi.
Jos en enää pelkäisi, jättäisin selustani varmistamatta. En lymyilisi nurkan takana vaan astuisin reippaasti sen ympäri. Näkisin niin paljon enemmän, jos en enää pelkäisi. Löytäisin hyvää, jos en pelkäisi, eikä pahakaan enää saisi minua pakenemaan. Oltaisiin vain ja katsottaisiin toisiamme silmästä silmään, minä ja paha. Kunnes se luovuttaisi siksi, etten enää pelkää.
Jos en enää pelkäisi, olisin edelleen minä. Olisin kuitenkin minä, niin itse itseni näen. Harva tuntisi minua enää, niin kuin nyt luulevat tuntevansa. Jos en enää pelkäisi, ei olisi esirippuja ja kulisseja niiden takana. Ei olisi esitystä, jota toiset katselee. Jos en enää pelkäisi, kaikki olisi totta eikä enää koskaan teatteria loppuhuipennuksineen.
Jos en enää pelkäisi, te tietäisitte, ettekä arvailisi. Mutta minä pelkään.
Kuka sinä olisit, jos et enää pelkäisi?
Jos en pelkäisi olisin vapaa "roolistani" jonka olen itselleni asettanut tullessani vanhemmaksi. Uskaltaisin kulkea omaa polkuani. Nyt pelko vaikuttaa kaikkiin valintoihin. Hyvä teksti! -J-
VastaaPoistaMä olen lukenut tuon artikkelin nyt monta kertaa ja törmännyt siihen useammalla eri foorumilla. Ja mä en vain saa kiinni siitä. Moni tuntee saaneensa ahaa-elämyksiä mutta mulle ei herännyt mitään uusia ajatuksia. En tiedä onko vika omassa ajattelutavassa vai siinä että artikkeli ei tarjonnut mulle mitään uutta vai onko siinä edes mitään vikaa että ei tajunnut? :D jokatapauksessa, musta se on aina vaan hyvä jos pysähtyy ja herää pohtimaan mutta mun ensireaktio tämän artikkelin kohdalla oli sellainen että onko tässä nyt paljon melua tyhjästä?
VastaaPoistaEhkä se ei tarjonnut sulle mitään uutta :) Mä taas heräsin, kun joku kitetytti mun ajatukset sanoiksi, sellaiset mitä ei itse ole uskaltanut. Enkä uskaltanut vieläkään, vaan oli kirjoittaessakin pakko jättää verho eteen. Ehkä joskus tulee se päivä, ettei enää niin pelota.
PoistaEn lukenut, muutakuin sun tekstisi ja siihen vastaan, että tässä kyllä ollaan juurikin ilman pelkoja ainakaan uskaltamisesta. Ei ole aina helppoa, kun on tilanne niin sanotusti edessä, mutta jälkeenpäin on aina niin armollinen olo. Aina. Kun ennen oli toisinpäin...
VastaaPoistaTaustateksti on vain taustateksti ja inspiraation lähde :)
PoistaJos joskus pääsisikin siihen pisteeseen, että pelkäisi vain pelkoa. Harvaa tekemistä pelko enää nykyään rajoittaa, sanomisia paljonkin. Joskus on kuitenkin uskallettava.
Eiköhän elämä ole yhtä ihmisenä kasvamista aikuisellekin.