torstai 28. huhtikuuta 2016

Köyhä lapsi ei tee kesällä mitään

Voi tuska taas, luin tällaisen blogitekstin verkkouutisista. Kyllä sieppasi tämä opettaja, joka kirjoituttaa lapsilla kesästään ja päivittelee sitten näitä tekstejä. Rikkaat sitä ja rikkaat tätä, köyhät ei mitään. "Kävin äidin kanssa kaupassa. Ostettiin ruakaa." Kyllä sanoisin, että on tuossa aine-esimerkissä vialla niin paljon muuta kuin pelkkä rahalla mitattava köyhyys.

Sillä köyhän lapset voivat paitsi osata oikeinkirjoituksen, myös tehdä kesällä vaikka mitä. Puhutaan nyt sitten köyhistä, eikä huono-osaisista, kun alkuperäinen tekstikin niin tekee. Määritellään köyhäksi perheen tulot alle toimeentulotuen normin tai vaikka just siihen rajalle.

Mitä ne köyhät lapset sitten kesällä voivat tehdä? Ilmeisesti tämä kaikki on ei mitään.

Köyhän lapset voivat mennä leireille. Ainakin seurakunnan leireille voi hakea maksuvapautusta tai -helpotusta diakoniatoimistoista. Myönnetään tulojen ja perhetilanteen perusteella. Ja seurakunnan leireistä löytyy moneen lähtöön, on viikkoa lapissa, telttaleirejä maalla, siistejä leirejä sisätiloissa, joskus kotieläintiloilla, missä mitäkin.

Köyhän lapset voivat käydä uimassa. Uimarannalla ihan ilmaiseksi, taikka omassa pihassa altaassa, jos sattuu olemaan pihaa tai allas. Altaaksi käy muuten vannakin. Isollekin.


Köyhänkin lapset voivat käydä mummolassa. Tai muissa sukulaisissa. Kummiloissa.

Köyhän lapset voi mennä vaikkapa kotieläintilalle. Ainakin Malmilta löytyy sellainen ihan ilman maksua.

Köyhän lapset voivat paistaa makkaraa nuotiolla. Lähimmät tulipaikat on kaupungeista kävelymatkan päässä. Tai ainakin fillarimatkan. Voi heittäytyä hurjaksi ja paistaa jopa vaahtokarkkeja.


Köyhän lapset voi metsäretkeillä ihan muutenkin. Vaikka lähimmällä pururadalla.


Köyhän lapset voivat järjestää omat keppihevoskisat. Tai tehdä pyöristään hevoset, jopa.

Köyhän lapset voivat piirtää katuliiduilla katuun. Tai leikkiä vesisotaa. Todistetusti vesisodan välineiksi riittää vaikka tyhjät limupullot. Halvimpia pyssyjä irtoaa kympillä useampi.



Köyhän lapset voivat pelata sulkapalloa pihalla tai puistossa. Lennättää frisbeetä, opetella rakentamaan käpylehmiä, tehdä majan sisään tai ulos.

Köyhän lapset voivat käydä marjastamassa. Joko pellolla, jos on rahaa sen verran sivussa tai metsässä, jos ei ole. Me käytiin lapsilisäpäivänä ja kiristettiin sen verran vyötä seuraavassa kuussa...


Köyhän lapset voivat ottaa osaa erilaisiin tapahtumiin. Monenlaista löytyy maksuttakin ja monessa osa sisältöä on maksutonta.

kps-turnaus
Eikä tässä varmastikaan ole läheskään kaikki, mitä köyhän lapset oikeasti kesällä voivat tehdä. Voitaisiko jo pliiiiis pitää rahallisesti köyhät ja oikeasti huono-osaiset irti toisistaan? Näitä huono-osaisia varten toivon minäkin kesäsiirtoloita takaisin.

Pelkkä köyhyys eli rahanpuute on nimittäin mielikuvituksella kierrettävissä vuosi toisensa jälkeen. Ei köyhän lapsi kirjoita kesästä: "Kävin äidin kanssa kaupassa. Ostettiin ruakaa." Huono-osaisen lapsi kirjoittaa noin.

10 kommenttia :

  1. Hyvä kirjoitus! En tajua, missä maailmassa alkuperäisen tekstin kirjoittaja elää. Ei kesällä tarvitse todellakaan lähteä minnekään leirille tai matkalle. Kyllä lapsella riittää tekemistä ihan kotonakin, tai sukulaisissa. Itse kävin lapsena seurakunnan leirillä ja uimakoulussa parina kesänä, mutta nekin kestivät noin viikon, ja loput niistäkin kesistä - sekä kaikki muut lapsuuteni kesät - vietin pääasiassa juuri noiden listaamiesi aktiviteettien parissa. :D

    VastaaPoista
  2. Mä luin myös kyseisin artikkelin facesta ja SUIVAANNUIN suuresti!

    Olen kanssasi samaa mieltä. Köyhyys/pienituloisuus ei automaattisesti tarkoita tylsää ja surkeaa elämää, vaan usein on juuri päinvastoin! Pienellä budjetilla ja rikkaalla mielikuvituksella voi kehitellä vaikka mitä hauskaa tekemistä. Teen töitä kouluikäisten lasten parissa, ja karrikoidusti voi sanoa, ettei rikkaiden perheen lapset ole ainakaan onnellisempia tai tyytyväisempiä kuin "tavis"perheiden ja pienituloisten lapset. Oon myös kahden lapsen yksinhuoltaja, tällä hetkellä hoitovapaalla pienemmän kanssa, eli jotain kokemuspohjaa pienituloisuudesta on noin niinku käytännön tasolla. :D

    Paljon on valitettavasti moniongelmaisia perheitä, mutta heitäkään ei pelkällä rahalla auteta, vaan tarvitsevat kokonaisvaltaisempaa apua ja tukea.

    Nautiskellaan halavoista huveista ja ilmaisista iloista! Pahinta köyhyyttä on mielen köyhyys. ;)

    VastaaPoista
  3. Jep, hohhoijjaa näitä, en kestä. :D Oon niin samaa mieltä (taas) sun kanssa.

    VastaaPoista
  4. Olen niin samaa mieltä ja sitä paitsi noi mainitsemasi tekemiset sopii mun mielestä ihan kaikille lapsille perheen tulotasosta riippumatta <3 Täällä maalla lisäisin vielä sen autuuden, että lähdetään pyörällä jätskikiskalle (koska sinne on juuttaanmoinen matka niin sitä ei tod tehdä noin vaan ), nukutaan teltassa yötä, käydään ongella tai eväsretkellä naapurin pihalla (siis niin että se naapurikin on mukana :D ) - villeimmät saa jostain kyydin ja käy kaupungissa nielemässä katupölyä ja ihailemassa vilinää ja hulinaa <3 Kesä on ihanaa ja kaikki on tosiaan vain siitä kekseliäisyydestä kiinni!

    VastaaPoista
  5. Hei, musta tuntuu, että sinun käsityksesi köyhästä on alempaa keskiluokkaa. Itse elin lapsuuden oikeasti köyhässä ympäristössä. Aina ei ollut edes ruokaa, joten ei harrastuksiakaan kauheammin ollut. Ei edes ilmaisia leirejä, sillä leiritkin vaativat varusteet mukaan, eikä sellaisia välttämättä ollut.

    En väitä, että sulla ja kommentoijilla on huonompi kokemus, ennemminkin on ihailtavaa, että olette pärjänneet noinkin hyvin rahallisista vaikeuksista ja haasteista huolimatta. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei maailmassa tai Suomessa ole ihmisiä, joiden lapsilla on vielä köyhempi todellisuus.

    Toki omassa perheessäni yh. äitini todennäköinen päihderiippuvuus (asiasta ei ole todisteita, tai konkreettisia päihteidenkäyttömuistoja) ja psykologiset sairaudet ovat tehneet köyhyydestä kurjempaa. Hän ei ole pystynyt rahanhakemiseen tai hankkimiseen edes sossusta ja pienet KELA:n tuetkin saattoivat mennä päihteisiin osin. Kuitenkin se oli todellisuutta, joka vastaa parjaamasi blogi-kirjoituksen maalaamaa kuvaa.

    Vaikka taustalla todennäköisesti noin köyhissä oloissa onkin muitakin sosioekonomisia tekijöitä, kuin itse raha, haluaisin vain muistuttaa, ettei niiden olojen kiistäminen ole kehittävää, jos noissa oloissa eläviä lapsia halutaan auttaa.

    Ja vielä uudestaan, ihailtavaa, että teillä on lapset saaneet virikkeitä tuloista huolimatta. Pyytäisin, ettette kuitenkaan kieltäisi toisten kokemuksia, sillä sitähän ne ovat. Toisten kokemuksia. Teillä on omanne, meillä erilainen. Kiitos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta taas tuntuu, että sä puhut huono-osaisista, et vain köyhistä. Koska köyhyys on todellakin vain rahan puutetta, ei päihde- tai mielenterveysongelmaa, mihin ne vähät rahat uppoaa. Meillä on kaikki nuo mainitsemani aktiviteetit maksettu tulojen ollessa alle toimeentulotuen rajan (ja oikeuden tuohon tukeen erinäisistä syistä puuttuen).

      Ei pidä sekoittaa köyhää ja huono-osaista keskenään, ne kun eivät todellakaan ole synonyymit. Huono-osaisen elämä ei puolestaan välttämättä mitenkään paranisi sillä, että rahaa syydettäisiin pankkitili täyteen, sillä rahalla elämänhallintaa ei saa.

      Oma kirjoitukseni siis todella käsittelee vain köyhyyttä, eli ihan puhdasta rahattomuutta, joka johtuu esim. opiskelusta, työttömyydestä tai vaikkapa yksinhuoltajuudesta. Ja pelkän rahan puute todella on mielikuvituksella kierrettävissä. (Noille mainitsemilleni leireille ei varusteiksikaan tarvitse olla itsellä kuin vaatteet ja liinavaatteet, muun saa lainaksi, kun avaa suunsa).

      Moniongelmaisten perheiden lasten auttamiseen tarvitaan paljon enemmän. Tiedän minäkin perheitä, joissa ongelmat ovat syvällä ja lapset kärsii. Samat vähän rahan mahdollisuudet olisi sielläkin JOS vanhemmat olisivat kykeneviä vanhemmuuteen. Vanhemmuuden puutteesta ei kuitenkaan sovi syyttää (pelkkää) rahattomuutta.

      Poista
    2. Voi olla tosiaan. Itsekin huomasin, että teet tekstissäsi jonkin verran eroa noiden välille kirjoituksesi lopussa. Ehkä olin aika huolimaton ensi lukemalla.

      Siitä olen samaa mieltä, ettei raha ole ratkaisu. Vaan ennemminkin noiden perheiden näkyväksi tekeminen ja sitten auttaminen (päihde- ja mielenterveystyö, ääritapauksessa lasten huostaanotto).

      Ehkä otin turhaankin kirjoituksesi hyssyttelynä. Taidetaan olla aika samaa mieltä loppujen lopuksi. :) Itse koen, vaikka väärillä sanoillakin, asiasta puhumisen jo tärkeäksi ja otin ehkä hieman henkilökohtaisesti artikkelin kritisoinnin ja katsoin sen suoraksi tyrmäämiseksi.

      Kiitos vastauksesta, olipa nopeaa! (Sama anonyymi)

      Poista
  6. Alkuperäinen kirjoitus oli tosi tärkeä. Monet eivät ymmärrä, että vaikka ilmaisia asioita on, on myös lukemattomia perheitä, joissa ei ole voimavaroja niitten käyttämiseen. Oli hienoa, että ne lapset kerrankin saivat huomiota osakseen, sitä ei kannata vähätellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta toki, aihe on tärkeä eikä missään tapauksessa vähättelyn arvoinen. On silti väärin yleistää tuo voimattomuus koskemaan kaikkia rahanpuutteesta kärsiviä, ja alkuperäisen tekstin kirjoittaja onkin joutunut melkoiseen mediamyllytykseen. Hän kun ei oikeasti kirjoittanutkaan rahan vaan vanhemmuuden ja voimavarojen puutteesta. Viimeisimmäksi alkuperäinen kirjoittaja selitti sanomisiaan Imagen blogissa http://blogit.image.fi/heraakoulu/mista-on-hieno-kesa-tehty/

      Harmillisesti monet velkapelossa tehtävät leikkaukset osuvat juuri tähän voimavarattomaan ryhmään pahimmin, subjektiivisen päivähoidon leikkaukset, terveydenhoidon heikennykset, supistetut neuvolavastaanotot, alas ajetut matalankynnyksen palvelut yleensäkin ja vielä toimeentulotuen siirtyminen kelaan, jolloin jää puuttumaan sosiaalityöntekijän tilanteesta tekemä alkuarviotapaaminen... Ei hyvä.

      Poista