PARISUHDE:
Missä te olette miehesi kanssa tutustuneet?
Me tutustuttiin opiskeluvuosinani Kouvolassa, oltiin pitkään ihan vain kavereita eikä koskaan suunniteltukaan mitään sen enempää. Elämä kuitenkin meni niin kuin ei pitänyt, joten tässä ollaan onnellisempina kuin ikinä.
Mikä teitä yhdistää eniten, kun lapsia ei lasketa?
Rakkaus? (Eipä mulle kyllä olis tullut mieleenkään sanoa, että lapset :D ) Monella tavalla ollaan toistemme vastakohdat, yleensä kiinnostuneita ihan erilaisista asioista ja silloinkin kun samasta, niin ollaan siitä ihan eri mieltä. Silti Mies on mun peruskallio, tuki, turva ja motivaattori.
Mitä tekisitte, jos saisitte kaksi tuntia aikaa kahdestaan ihan yllättäen?
Käytäisi ruokakaupassa ihan kahdestaan. Tylsää, tavallista ja arkista ehkä, mutta ihan luksusta. Viidellä tunnilla paineltaisi jo maastoon niin että hippulat vinkuu ja juotaisi siellä termarikahvit ihan rauhassa. Niinku näin.
POLITIIKKA, TYÖ JA TULEVAISUUS:
Miksi olet kuntavaaliehdokas?
Mä joskus vuosia sitten lupasin itselleni, että teen kaikkeni, jottei tulevat sukupolvet joudu käymään läpi samaa kuin itse jouduin. Tässä nyt on ensimmäinen tilaisuus. Mua kiinnostaa nimenomaa lasten ja nuorten asioiden hoito sekä terveydenhuollon toimivuus, tasa-arvoisesti kaikille. Palvelut oikeaan tarpeeseen ja oikeaan aikaan.
Aikuisen elämäni aikana olen saanut ihmetellä useamman kunnan tapaa järjestää palvelut, ja todennut, että tätä kokemusta ehkä voi hyödyntää. Koulutuskin on antanut jotain ymmärrystä numeroihin, ja loppuviimeksi kaikki katsotaan ja päätetään aina numeroiden kautta. Mä haluan olla vaikuttamassa siihen, että säästöjä ei tehdä tulevaisuuden kustannuksella, vaan kylmissä numeroissa huomioidaan tämän päivän lyhytnäköisten säästöjen kustannusvaikutus tulevaisuudessa. Joskus pienellä investoinnilla voidaan säästää pitkässä juoksussa enemmän kuin mitä lompakon sulkemisella voidaan säästää ikinä.
Mitä teet 10 vuoden kuluttua?
Toivottavasti sitä, mitä tekemään mua eniten silloin tarvitaan. Taloushallintoa, politiikkaa tai vaikka kirjoitushommia, siinä sivussa paimennan omia teinejä, esiteinejä, ehkä autan häiden järjestelyissä, ja teoriassa on mahdollista, että jaloissa pyörii jo joku lapsenlapsikin...
Toivottavasti kuitenkin tällä kymmenen vuoden jaksolla saadaan toteutettua meidän vaellushaave ja valloitettua Sokosti. On se ainakin tavoite.
KOTI JA KOTITYÖT:
Bravuuriruokasi?
Tämähän nyt riippuu ihan siitä, keltä täällä kysytään :D Mies meillä pääsääntöisesti ruuan laittaa, mutta esimerkiksi karjalanpaisti on mun juttu. Mieluiten laitan kuitenkin uunilohta, suolaa alle ja suolaa päälle, keitetyt perunat kaveriksi.
Mitä kotityötä inhoat?
Taitaa rehellinen vastaus olla, että ruuanlaittoa. Eikä siinä tekemisessä mitään, mutta mitä tahansa tekeekin, aina joku huutaa: "Hyi yök! En syö!" Erityisen kannustava kommentti etenkin silloin, kun huutaja ei edes tiedä, mitä ruuaksi on...
Minkälainen eteinen teillä on?
Ihan liian pieni :D Jos koko porukka tahtoo samalla oven avauksella ulos, puetaan ulkovaatteita eteisessä, Toisen huoneessa, keittiössä ja olohuoneessa. Tuossa on tuulikaappi ja kaksi käytävää. Reilu vuosi sitten tehtiin yhteistyössä Jyskin kanssa meidän eteisestä ihan toimiva tapaus kuitenkin.
Minne mahtuu kaikki kauden oleellinen tilpehööri niin, että on kätevästi saatavilla?
Sohvan alle, kirjahyllyn alle tai vaikka tyynyjen alle poikien huoneeseen? Sillä huolimatta oikeista paikoistaan on aina jonkun toinen kenkä, hanska, hattu jne. aina kadoksissa. Siis ihan aina.
Luistimet ja luistelukypärät on kuitenkin talvikaudella muuttolaatikossa ison naulakon alla. Kesäkauden tuo laatikko hengailee häkkivarastossa ja joka syksy laatikon sisältö päivitetään niin, että siinä on kaikille sopivat välineet, vääränkokoiset pysyy varastossa ja koko porukalle turhaksi käyneet lähtee eteenpäin. Sopivat monot puolestaan on talvikauden kenkätelineessä.
Pyöräilykypäriä varten on eteisen naulakon seinään lyöty muutama naula, ja siinä ne kypärät hyvin viihtyy, paitsi silloin kun eivät (koska tippuvat ja toisaalta jäävät laittamatta). Paikka tuossa on vain neljälle kypärälle tosin, ja nythän meillä on jo pyöräileviä selvästi enemmän...
Eteiseen hankitussa lipastossa on jokaiselle oma laatikko, missä säilytetään hatut, hanskat, kaulahuivit, kaulurit, villasukat jne. Rääpäle tosin tyhjentää laatikot monta kertaa päivässä, joten varmasti puuttuva pikkuosa löytyy ylensä Lyylin suusta olohuoneesta...
Kura- ja sadevaatteet roikkuvat tuulikaapin koukuissa, paitsi silloin kun kuivuvat kylpyhuoneessa
Ja hiekkalelut on omassa pussissaan tuulikaapin naulassa myös. Ylimääräiset ulkohousut ja villavaatteet on puolestaan olohuoneen puolella isossa pystykaapissa. Ison naulakon alle on hankittu yksi pienehkö laatikosto lisää, siellä on sitten heijastinliivit, taaperontalutusnarut ja muut eteisen pikkutilpehöörit.
Ihan rehellisesti meillä kuitenkin kaikki eteiseen liittyvä säilytetään siis lattialla epämääräisessä mytyssä, helposti saatavilla. Tulee monipuolista liikuntaa kasojen yli loikkiessa.
LAPSET:
Minkälaisia luonteita lapsistanne löytyy?
Täällä on seitsemän ihanaa ja keskenään hyvin erilaista lasta.
Esikoinen on tunnollinen ja ulospäin suuntautunut, puhuu ihan taukoamatta. Koulupaperit sillä on aina ojennuksessa ja tulevaisuuden tavoitteissa lääkärin tai eläinlääkärin ammatti. Toistaiseksi on voinut luottaa siihen, että Esikoisen antama lupaus pitää ja puhelimeni saattaakin piipata tekstaria jopa kahden minuutin myöhästymisestä sovitusta kotiintuloajasta.
Toinen tuntuu elävän ihan omassa maailmassaan, uppoutuen täysillä kulloiseenkin hommaansa. Välillä käy ihan kateeksi sitä keskittymisen taitoa... Koulun se hoitaa vasemmalla kädellä, eikä koulu toistaiseksi ole sellaista haastetta tarjonnut, että kummempaa olisi tarvinnutkaan. Toisaalta tullessaan omasta kuplastaan ulos, menee oleminen usein puhtaaksi päättömäksi riehunnaksi.
Kirppu on perfektionisti. Mikään täydellistä vähäisempi suoritus ei tytölle kelpaa, ja pettymyksen sietoa harjoitellaan edelleen. Kirpulle ei voi mennä kertomaan, miten joku asia pitäisi tehdä, vaan hänen on annettava keksiä ratkaisutavat ihan itse, ja auttaa saa vasta pyydettäessä.
Täystuho kriiseilee parhaillaan sitä, onko hän iso vai pieni, porukan keskimmäisenä ei oikein sovi kumpaankaan ryhmään juuri nyt. Pieneksi on jo iso ja isoksi toisaalta pieni. Aikaa sitten alkanut uhmaikä tuntuu jatkuvan loputtomiin, mutta toisaalta uhman takana on tosi herkkä poika. Täystuho osaa ottaa toiset huomioon ja on yleensä pääpaholaisena keksimässä pienten leikkejä.
Viimeinen on juuri pahimmassa kolmevee-uhmassaan. Kaikki on ei. Se ei halua nukkua, herätä, pukea, riisua, syödä, lähteä ulos tai tulla sisään. Hoivavietti on kuitenkin kova, ja Viimeinen käyttääkin paljon aikaansa Seiskalle lirkutteluun ja Seiskan tahtotilojen tulkkaamiseen meille muille. Yksinään ollessaan Viimeinen voi istua tuntitolkulla paikoillaan piirtämässä tai värittämässä, ulkonakin mieluummin nököttää hiekkalaatikolla kuin keikkuu kiipeilytelineillä.
Rääpäle on vastikään löytänyt ilkikurisuuden ihmeen. Se käy tekemässä kiusaa milloin kenellekin ja nauraa päälle. Mitä suurempi sotku, sitä onnellisempi Rääpäle. Rääpäle on vielä ihan äidin vauva, joten mustasukkaisuuskin on nähty. Pääsääntöisesti poika on kuitenkin yhtä hymyä. Fröbelin Palikat ja Mikki Hiiren Kerhotalo on ihan parasta.
Seiskaa helpompaa vauvaa en ole ennen nähnyt. Se syö tyytyväisenä, nukkuu tyytyväisenä sekä ihmettelee sitteristään muiden touhuja tyytyväisenä. Se kitisee vain, jos on oikea hätä; nälkä, märkä vaippa tai väsy. Hymy sillä on herkässä aina ja nauramaankin sen saa ihan vain hymyilemällä ja juttelemalla. Oikeat itkut on vielä vajaan kolmen kuukaudenkin kohdalla ihan sormin laskettavissa.
SanKari KAIKEN TAKANA:
Oletko intro- vai extrovertti?
Introvertti, hitaasti lämpeävä ja muutenkin sosiaalisessa mielessä haastava luonne. Tulen kaikkien kanssa toimeen, ainakin periaatteessa, mutta aikaani käytän mieluummin harvojen ja valittujen kanssa kuin isoissa porukoissa. Yhteydenpidossa uskon ennemmin laatuun kuin määrään ja tuppaan ahdistumaan, jos määrällisesti vaaditaan mielestäni liikoja.
Voisitko olla kasvissyöjä?
Lihan voisin kyllä periaatteessa jättää, mutta kalasta en luopuisi :) Toisaalta en ole koskaan edes ajatellut kasvissyöjäksi ryhtymistä, mutta mulla nyt ei ruokaan liittyen ole oikeastaan minkäänlaista vakaumusta. Kunhan on hyvää, niin kaikki käy. (Ja vielä parempi, jos on jonkun muun tekemää hyvää...)
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti