Kerrottakoon, ettei tämä suinkaan ole ensimmäinen kerta, kun saan näin ihastuttavan vastauksen. Ei ensimmäinen kerta tälle kaupungille, eikä aiemmillekaan kaupungeille, kun niitäkin tosiaan on jo varastossa...
Katselinpa sitten päivänä toisena televisiosta keskusteluohjelmaa raflaavalla otsikolla: Äidit töihin! Siellä ne istuivat päättäjät ja muut kertomassa, kuinka juuri äitien työnteolla pelastetaan Suomen talous. Äidit töihin, pois kotona makaamasta. Suututti.
Lueskelinpa sitten tovin ihan lakia lasten päivähoidosta. Ärsyyntyneenä suurten päättäjien suuresta viisaudesta pelastaa Suomen talous äitien työllä ja verrattuani sitten paljon mainostettua perheiden valinnan vapautta lakiin, laitoin eduskuntaan palautetta: "...Työpaikan saisin heti ja heti pitäisi aloittaa, mielelläni menisin. Vaan eihän tässä nyt äidillä ollutkaan valinnan mahdollisuutta. Lasta ei saa hoitoon, hoitopaikkaa ei ole eikä tarvitse järjestää vanhempainrahakaudelle..."
Tänään tipahti eduskunnasta vastaus palautteeseeni: "...Oman paikkakuntanne sosiaalitoimiston päivähoito-osaston pitäisi voida järjestää lapsenne päivähoitopaikka, joten täältä eduskunnasta tähän yksittäiseen tapaukseen ei muutoin voida ottaa kantaa..."
Ihan nyt silleen mietin vain, että anteeksi kuinka, kun laissa lasten päivähoidosta lukee hyvin yksiselitteisesti: (11a§) ...kunnan on huolehdittava siitä, että lapsen vanhemmat tai muut huoltajat voivat saada lapselle kunnan järjestämän 1 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitetun päivähoitopaikan sen ajan päätyttyä, jolta voidaan suorittaa sairausvakuutuslaissa (1224/2004)tarkoitettua äitiys- ja vanhempainrahaa tai osittaista vanhempainrahaa...
Kannattaisiko niiden nyt pikkuisen siellä eduskunnassa miettiä näitä juttuja ja ulosantiaan? Vai onko niin kuin esikoiseni kauniisti politiikasta tuumasi, edustuskunta. Edustetaan silleen, että nätille näyttää ulospäin, ehdottomasti ehkä.
Nyt asiat tärkeysjärjestykseen! Eikö se suon pienin ole todellakin liian pieni päiväkotiin?
VastaaPoistaolen nyt lukenut tätä blogiasi muutman kuukauden, ja todennut, että sulla on tosiaan aika paljon asioita samanaikaisesti meneillään.. Menit naimisiin, lapsikin tuli aika nopsaan ja ennestäänkin oli jo aika monta lasta.. Jos sä teet lapsia tota tahtia, ja todella haluat niitä tehdä, niin miksi sä väenvängällä edes haluat takaisin työelämään? Tajuathan sinä, että sun arvosi työelämässä on lähellä nollaa, jopa ne kouluttamattomat räkänokat on melkein sun yläpuolella, mitä tulee työntekijän valintaan, kun otetaan huomioon lasten lukumäärä? Ei kukaan sitä sano ääneen, mutta niin se on.. kaikki ne sairastelut, saati muut poissaolot ja vain lasten takia.. ja se pelko, että jos se vaikka tekee pian lisää lapsia?? Nyt järki käteen. Sulla on kokopäiväduuni himassa, ja olet sen ihan itse kaiketikin valinnut, joten turhaan valitat siitä, että et saa pienimmäistäsi päivähoitoon kun olisi duunia tarjolla. Aika vastuuton ajatus noin niinkuin äidiltä yleensäkin edes harkita lapsen laittamista päivähoitoon noin pienenä. Itse teit lapsesi, korjaat nyt töidesi hedelmää. Hoida ne lapset maailmalle, sitten on sun oma aikai tehdä, niinkuin haluat.
VastaaPoistaNäin. Jälleen kerran ÄITI on päästään vialla, kun lähtee töihin. ÄITI on se, jonka kuuluu olla kotona, ÄITI on se, joka ei muista nimeään, ystäviensä nimiä, osaa laskea yhteen 1+1. ÄITI ei saa olla muuta kuin ÄITI. ÄITI hoitaa sairaat, syöttää, vaihtaa vaipat, herää öisin, ulkoiluttaa ja keksii virikkeet.
VastaaPoistaPerheitä, ihmisiä ja tilanteita on monia. Isossa perheessä yhden lapsen etu ei ole kaikkien etu ja ongelma onkin tasapainon löytäminen. Jos pienintä ei olisi, kaikki kiljuisi kilpaa miksen mene töihin, koska esiteinit oppivat kolmen vuoden kotona olon aikana sen, kuinka raha tulee sossusta. Se onkin sitten hyvä ruveta teini-ikäisen asennetta korjaamaan, kun koko ikä on nostettu hyvät tuntiliksat sossunluukulta, eikö?
Miksi ketään pyydetään haastatteluun, jos työmarkkina-arvo on nolla? Ainakaan enää sen jälkeen, kun puhelimessa kerron kuinka monta lasta on ja vanhempainvapaakin kesken. Mä nimittäin kerron.
Ja vielä, ideaalitilanteessa pienin on n. 1v aloittaessaan päivähoidossa vieraalla ihmisellä. Se sitten onko hoitaja siihen saakka ÄITI (ja miksi edes pitäisi olla??) on toinen juttu. Sisko, täti, kumminkaima tai muu tärkeä ihminen voi loistavasti hoitaa ne ISÄN poissaolemat ajat, tai vaikkapa au pair tai ihan palkattu lapsenlikka siinä missä on voinut tähänkin saakka hoitaa pakolliset ei lapsia menot. Mutta niin. ÄITI on se jonka kotona olo on lapsen etu, eikö.
"Perheitä, ihmisiä ja tilanteita on monia. Isossa perheessä yhden lapsen etu ei ole kaikkien etu ja ongelma onkin tasapainon löytäminen. Jos pienintä ei olisi, kaikki kiljuisi kilpaa miksen mene töihin, koska esiteinit oppivat kolmen vuoden kotona olon aikana sen, kuinka raha tulee sossusta. Se onkin sitten hyvä ruveta teini-ikäisen asennetta korjaamaan, kun koko ikä on nostettu hyvät tuntiliksat sossunluukulta, eikö?"
PoistaLainasin tuota tekstiäsi, jota en nyt ihan ymmärtänyt.
Onhan sinun nuorimmaisesi aivan liian pieni päivähoitoon. Tuossa pohdit, että jos nuorimmaista ei olisi niin kaikki "kiljuisi kipaa" miksi, et olisi töissä. Totta kai silloin voisitkin olla, koska silloin nuorin olisikin jo sen ikäinen,että hoidossa voisikin olla.
Jos sinulle tarjottu työ on nyt hyvä ja ehdottomasti tahdot sen niin palkkaa silloin hoitaja kotiin. Varmasti löytyy MOL:lin sivuilta työntekijöitä.
En väitä, että äiti on alle 1-vuotiaalle se ainoa hoitomahdollisuus vaan omassa kotona olo. (tuo oli vain oma mielipiteeni)
Miksi edelleenkään ÄIDIN pitää olla se, joka taikatemput tekee? Siinäpä se pointti kokonaisuudessaan. Ja toisaalta, me emme edes tarvitse kokopäiväistä päivähoitoa ennen kuin vasta joskus parin kolmen vuoden päästä... vaikka ÄITI ei kotona olisikaan. Eli hoito on jo järjestetty, muttei suinkaan lain suomalla valinnanmahdollisuudella, vaan nimenomaa taikatempuilla. Kysyä voidaan sitten, olisiko lapsen etu kumminkin pysyvä hoitopaikka ja sama hoitaja, vai satunnaisesti (valmiiksi tuttut) vaihtuvien hoitajien riemuna milloin missäkin.
VastaaPoistaJänniä toisaalta myös nämä suomalaiset lapset, jotka ovat aivan liian pieniä päivähoitoon alle kolmivuotiaina, kun muualla ovat riittävän isoja kolmikuisina. Jänniä myös nämä isommat lapset,jotka ovat aivan liian pieniä ottamaan osaa kotitöihin, mutta kyllin vanhoja vetämään opettajia turpaan.
Voihan ISÄKIN tehdä taikatemppuja.
VastaaPoistaKyllä tässä yhteiskunnassa SUOMESSA pätee tietyt normit, lait ja säännöt, joiden mukaan eletään, jotka on muuten kaikille vielä samat.
Tässä herää yksi kysymys: Miksi lapsi on edes tehty, jos ÄITI tai ISÄ ei ole valmiita tekemään TAIKATEMPPUJA lapsen hyvinvoinnin eteen?
Ei se aina ole välttämättä ÄITI, se voi olla ISÄ, SISKO, MUMMO, VAARI, NAAPURI, YSTÄVÄ tai kuka vaan.
Mutta sinun velvollisuutesi lapsen virallisena HUOLTAJANA on kyllä järjestää lapselle hoitopaikka, mikäli tahdot töihin ja kunta ei sitä järjestä.
Koska lakiin on kirjattu, että lapsen VANHEMMILLA on ensisijainen vastuu lapsen hyvinvoinnista.
Sana VANHEMPI on sukupuolineutraali käsite ja koskee sekä ÄITIÄ, että ISÄÄ.
Jos sinä ÄITINÄ olet alkuun sopinut olevasi määräajan kotona lapsen kanssa ja nyt sitten et tahdokaan olla, niin kyllä se on sinun velvollisuutesi taikatemput tehdä. Vai kenenkö velvollisuus se mielestäsi olisi?
Mielestäni se on suomessa ennen kaikkea lapsen etu olla kotona hoidossa ja mielestäni se pitäisi käyttää. Eihän se hoitaja mihinkään vaihdu, jos palkkaat yhden henkilön esimerkiksi kotiisi. Päiväkodissahan on juuri näitä vaihtuvia hoitajia. Ryhmässä taitaa yleensä olla 3-5 hoitajaa.
VastaaPoistaJa minä en tarkoita, että lapsen pitäisi olla kotona 3-vuotiaaksi (vaikka, jos mahdollista niin hyvä juttu olisi) mutta kyllä hoitoon mennessä vuosi pitäisi olla täynnä (jälleen kerran mielestäni)
Ja kotitöihin osallistumisesta: (mikä tosiaan on vähän sivusta) niin kyllä meillä lapset osallistuvat kykyjen mukaan.
Käsittääkseni minun velvollisuus lasteni huoltajana on huolehtia lasten elatuksesta. Kotihoidontuella näitä lapsia ei huoltaja elätä, se lienee kaikille selvä. Isojen isän osallistuessa elatukseen huimalla 50€/lapsi kuussa ja pienimmän isän ollessa opiskelija ei voi kuin ihmetellä kivityksen määrää.
VastaaPoistaMinähän en äitinä ole sopinut olevani kotona mitään määräaikaa. Mistä sellaisen käsityksen sait? Olin työtön äitiysrahakauden alkaessa. Opintotuellakaan ei tätä sakkia elätetä, eikä lapsia myöskään olla jättämässä keskenänsä heitteille.
Se nyt vaan on edelleen jännä, että näkemykseltäsi paras vaihtoehto on äiti kotona lasten kanssa sossunrahoilla maailman tappiin. Siitä voi sitten miettiä, että mitkä arvot lapsille siirtyvät, ja mitkä ne isän velvollisuudet olivatkaan.
Ja siis. Vanhempainnrahakautta on jäljellä, joten pienimmän isä jää kotiin hoitamaan, jos jollekin luennolle emme lapsenvahtia saa. Se ei edelleenkään estä minua kysymästä, miten eduskunnasta voidaan antaa noin virheellistä tietoa. Vai hiljaako pitäisi kaikista epäkohdista olla?
Joo... Mitähän nyt tähänkin sanoisi. Ensinnäkin ei ole ihme ettei päivähoitopaikaa saa taikaiskusta, ei saa kukaan muukaan. Etenkin, jos lapsia on useampi. Muutenkin ihmettelen miten kukaan laittaa puolivuotiaan päivähoitoon. Luulisi, että sen viimeisimmänkin kanssa voi olla pidempään kotona, jos kerran neljän ensimmäisenkin kanssa on jaksanut. Kuitenkin lasten lukumäärä on ihan oma valinta.
VastaaPoistaTuolla aiemmin olikin jo mainittu arvostasi työmarkkinoilla. Se on todellakin olematon. En itse ainakaan työnantajana ottaisi töihin viiden lapsen äitiä, jonka työkokemus on lähes olematon. Riski siihen, että olet todella usein pois töistä, koska jollakin lapsella on jotain.
Anteeksi , mutta itse olet tiesi valinnut ja taatusti on ollut tiedossa, että elämä lapsilauman kanssa ei ole helppoa.
Se olisikin kiva tietää, kuka tämä työnantaja on, joka näin myöntää perhesyillä syrjivänsä, osaisi sitten a) hakea ja nostaa oikeusjutun tai b) ilmoittaa sitten tulevaisuudessa, etten tulisi töihin vaikka tarjoaisit mitä. Koska sitähän ei ikinä tiedä, missä kohtaa yrityksen tulevaisuus on äidistä kiinni.
VastaaPoistaJa toisekseen. Niiden päivähoitopaikkojen on ihan lain mukaan järjestyttävä vanhmpainrahakauden jälkeen taikaiskusta ( = kahdessa viikossa) äkillisen työllistymisen vuoksi. Kaikille ei järjesty, mutta niille järjestyy, jotka oikeutensa tietävät. Tässä tapauksessa kaupunki kieltäytyi (jälleen kerran) järjestämästä päivähoitopaikkaa äkillisen työllistymisen vuoksi kolmivuotiaalle ja kuusivuotiaalle.
Minähän muuten en ole ollut neljän ensimmäisenkään kanssa kotona. Mistä te taas sellaisen kuvan saitte? Ja miksi hyvän äidin mittari on kotona vietetyt vuodet? Ja millä perusteella äidillä on täyspäivätyö kotona? Jos olisi, ei tätäkään keskustelua käytäisi, koska aikaa tällaiseen kirjoitteluun ei olisi. Ei kulkaas, äidit ehtivät juoda kahvia, pälistä puhelimessa, roikkua aihevapaalla kaiken sen ohessa. Ei vaippojen vaihtamiseen ja lasten syöttämiseen saa kulumaan aikaa läheskään niin paljon, kuin kuvittelette. Pyykit ja ruuat joutuu laittamaan ne töissäkäyvätkin, eli kotiäidin työ = hoitaa lapsia, ja ainakaan täällä ei viihdyttää tarvi. Ne viihtyy.
Ja niin tottakai alta kolmikymppisellä on olematon työkokemus. Lähes jokaisella (poikkeuksiakin toki löytyy). Se että edes on kokemus on jo paljon. Nykyään tuntuu olevan ihme, jos parikymppisellä on edes amis tai lukio käytynä...
Ensinnäkään mä en ole sanallakaan sanonut, että äidin ainoa homma on olla kotona tai että se olisi hyvän tai huonon äitiyden merkki. Kotona olava äitikin voi olla huono äiti tai vaihtoehtoisesti uraäiti voi olla aivan loistava äiti.
VastaaPoistaLuuletko tosissasi, että kukaan työnanatja sanoo päin naamaa, että lapsilauma on syy miksi et töitä saisi? Ei kukaan niin tyhmä ole. Se on vain valitettava fakta.
Ja mitä alle kolmikymppisten työkokemukseen tulee. Normaalilla ikäiselläsi on koulutus ja varsin runsaasti työkokemusta. Se on normaalia. Itse taidat tässä tapauksessa olla poikkeus, koska olet hankkinut lapsesi nuorena.
Nyt en kyllä ihan ymmärrä kommenttejasi!
VastaaPoistaTottahan se on, että pienten lasten äidit eivät ole "kovaa kamaa" työmarkkinoilla. Mutta eihän sitä kukaan työnantaja ääneen sano. Sairaspoissaolot on kalliita ja muitten pitää sitten korvata sitä poissa olevaa. Harvoin työkaveritkaan ovat innoissaan, kun joutuvat paljon paikkaamaan.
Eli oletan, että olet kuitenkin sellaisessa ammatissa, jossa työllistyy suhteellisen helposti. Kerroit kuitenkin, että olit työttömänä ennen raskautta. Eikö silloin olisi kannattanut yrittää ensin hankkia työpaikka ja sitten jäädä vaikka heti äitiyslomalle? Ja/tai miksi ette odottaneet miehen valmistumista?
En toki arvostele sitä, että missävaiheessa kenenkin pitää lapset hankkia ja jokainen tekee niin kuin haluaa, mutta silloin erilaiset ratkaisut olisi helpommin toteuttettavissa. Ja tämän varmaan tiesitkin, kun kerran olet muittenkin lasten välissä työskennellyt!
Nyt en ole varma, mutta eikös toi äkillinen työllistyminen(2viikkoa hoitoon järjestäminen) tarkoita työtöntätyönhakijaa. Koska yleisesti hoitopaikkahan pitää hakea 4kk ennen.
Mutta toivottavasti saatte järjestettyä asiat kaikille osapuolille sopiviksi!
Kyllähän se fakta on, että työnantajat eivät palkkaa nuoria naisia (hankkivat lapsia ja jäävät kotiin), äitejä (koska lapset sairastaa), 50+ ikäluokkaa (hitaita, työhönsä leipääntyneitä, hankalia, sairaita)...
VastaaPoistaKahden viikon aika järjestää hoitopaikka ei tarkoita työtöntä työnhakijaa, vaan äkillistä työllistymistä/ yllättävää opiskelujen aloitusta. Työllistyä toki voi vain henkilö, jolla ei ole töitä, mutta työtön työnhakija ei tarvitse olla.
Ja enempiä selittelemättä, minulla on, vaikkei kukaan sitä usko, amk-tutkinnon omaavaksi alta kolmikymppiseksi enemmä työkokemusta (omaltakin alalta) kuin useimmilla ikäisilläni.
Enkä sanonut olleeni työttömänä ennen raskautta, vaan ennen äitiyslomaa. Olisin saanut töitä, mutta koska mun duunit ovat siellä hallinnossa ja faktat mullekin hyvin selviä, ja itse olin sairas (muustakin kuin raskaudesta) en mennyt töihin vaan esitin työnantajille, että palataan asiaan vuoden päästä.
Emmekä odottaneet miehen valmistumista viimeisen kohdalla, koska mies haki ja pääsi kouluun vasta jo ollessani raskaana.
Vaikeahan näitä faktoja teidän lukijoiden on uskoa.
Silti sanon, että hyvä tyyppi palkataan. Suunnitelma B on sitten lähteä täydentämään koulutus maisterin papereihin ensi syksynä kolmen sadan kilometrin päähän, lapset pysyy kotona. Äkkiseltään töihin meno kuulostaisi helpommalle, mutta miasterin lappuset avaisi tien sinne minne tahdon, ja kas, valmistuessa olisi sekä työkokemusta, hyvät paperit, että 3+ lapset ja niitä sairaina kotona hoidettaviakin vain kaksi...
Ok! Eli siis sen on tämä sama työnantaja tarjonnut sinulle siis raskauden aikana töitä? Eikös se nyt pysty odottamaan siinätapauksessa vielä sen vanhempainrahakauden loppuun?
VastaaPoistaTaikka pystyykö miehesi vaihtamaan iltaopintoihin? lähes joka alalta löytyy noita iltaopintoja.
Ja kyllä hyvä ja pätevä tyyppi tottakai palkataan, mutta kyllähän ensisijaisia ovat he joilla lapsi/lapset lähenee jo sitä kymmentä ikävuotta. En tarkoittanut, että pientenlasten äitejä ei palkattaisi, mutta jos on kaksi suhteellisen tasavertaista hakijaa yhteen paikkaan, niin yleensä silloin on helppo valita se jolla ei ole niin pieniä lapsia. toki jos olet selkeästi parempi ja silti palkataan joku muu, niin silloin pystyy jo syrjinnästä työnantajaa yrittää syyttää.
Töihin mennään silloin, kun töitä saa. Ja siis niin kuin todettu jo jossain aiemmassa kommentissa, mies ottaa hoitovastuun (muistakin kuin omastaan), jos ja kun paikka löytyy. Erinäisistä syistä iltaopinnot eivät toistaiseksi ole vaihtoehto kuten ei myöskään miehen kokonaan kotiinjäänti. Sen sijaan selvitellään sitten, mitä tehdään kevät, kun kesäksi jo on kotihoito järjestetty kaikille. Elokuun alusta näille lapsille on paikkaa päiväkodista haettu, ja senhän kaupunki onkin sitten jo velvollinen myöntämään teinpä minä mitä hyvänsä.
VastaaPoistaTasavertaisista hakijoista luonnollisesti paikan saa sopivampi. Eli se, jonka ei tarvitse juosta esim. päiväkodin oikkujen mukaan... ja niitä oikkujahan riittää, kuten äidit varmasti tietävät.
Tässä kohtaa hyvän mielen kuitenkin saa haastattelukutsusta, kun tilannetta on puhelimessa työnantajalle avattu ja hakijoita hakemiini paikkoihin on n. 80+ Vaikkei paikkaa saisikaan, on se kutsu itsessään jo arvostusta tekemisilleni ja osaamiselleni. Ei haastatteluihin niitä tyyppejä pyydetä, joita ei töihin tahdota. Eikä työnantajalta hakemuksen jälkeen tulevat puhelut tarkoita haastattelukutsua, 10% saamistani päättyy sanoihin kiitos ja kuulemiin kutsun sijaan. Usko pois, ymmärrän hyvin.
Silti suututtaa ylemmän tahon huutelu äideistä töihin. Tai opiskelijoista töihin, tai... Voitaisiin aloittaa siitä, että töihin ne, jotka sinne tahtovat (tätäkin porukkaa on kotona) ja sitten vasta miettimään, mitä tehdään niille, joita huvittaa ihanasti velttoilla kotona, olivatpa ne keitä hyvänsä. Tämän ylemmän huutelija tahon kannattaisi tosiaan hetkeksi tulla pois sieltä norsunluutornistaan ja lähteä katsomaan ihan oikeaa elämää, tavata pitkäaikaistyöttömiä, mielenterveysongelmia, tutustua koulujen arkeen, päiväkoteihin... kysellä asiakkaiden kokemuksia.
Suomalaisen työväestön turvaamiseksi tarvitaan muutakin kuin suuria sanoja.
Mieli tekisi sanoa, että kiitos kanssakeskustelijoille. Tämän tekstin aihe on tabu, kuten kommenteista näkee (omistani siinä missä muidenkin). Eilisen lukijamäärä ylitti 200 (normaalisti täällä noin 20), mikä sekin kertoo aiheen polttavuudesta.
Itse muutaman kerran haastatteluhakemuksia lajitellessa tiedän, että haastatteluun on kutsuttava myös sellasia "joita ei halua" opinnota ja työkokemus painaa eniten. Eli syrjiä ei saa lasten, uskonnonnon, kotimaan tms.takia haastattelukutsuihin. Ja en nyt todellakaan tarkoita, että olisit huono työntekijä lastesi takia. Eihan kaikki sairasta paljoa ja joillakin isät hoitavat lapsia tasapuolisesti. Mutta toi siis siihen, kun kirjoitit, että haastatteluun ei pyydetä, jos töihin ei haluta. Ja onhan työnantaja joskus uteliaskin näkemään ja kuulemaan millainen ihminen on vaikka alkuun ei tuntuisikaan hyvältä vaihtoehdolta.
VastaaPoistaMikä sinua suututtaa poliitikkojen (lähinnä kok.) huuteluista? Nehän on kuitenkin perustellut "syynsä" miksi näin haluavat. Itse en ainakaan siihen jaksa reagoida sen kummemmin, kunhan eivät ainakaan pienennä mahdollisuutta hoitaa lapset halutessaan kotona.
Ja toki olet oikeassa siitä, että päiväkodit ja koulut pitäisi saada kunnostettua ja paremmin tarjontaa jms. Mutta ongelma piilee myös siinä, että esim. päiväkodeissa on monissakin hoitaja pulaa. Ne on kuitenkin suhteellisen huonosti palkattuaja hommia ja moni lähteekin nopeasti jatkokouluttautumaan muualle. (kuulopuhetta, ei omakohtaista kokemusta)
Toivottavasti saatte nyt keväälle hoidon järjestettyä, kun muuten asiat näyttää sitten sujuvan.
Aina suututtaa, kun huudellaan yhtä ratkaisua ainoana oikeana. Etenkin, kun ratkaisu ei ole ratkaisu ensinkään. Laittamalla kotona lapsiaan hoitavat töihin ei saada yhteiseen kassaan rahaa enempää kuin nytkään, mutta saadaan toki nätti työllisyystilasto. Enemmänhän ne hoitopaikat kassasta rahaa ottaa kuin mitä keskivertovanhemmat sinne rahaa sisään laittaa, hoitomaksut mukaan lukien...
VastaaPoistaSysteemin saaminen kannattavaksi vaatii paljon enemmän kuin äidit töihin. Se vaatii lähtökohtaisesti asennemuutosta yhteiskuntaan. Sitä odotellessa.