Nyt on hoidettu alta pois se toivottavasti vihoviimeinen jälkitarkastus. Verenpaineet oli melkein turhankin matalat (ottaen huomioon, että mulla ne tosiaan pomppaa pilviin jo siitä, että joku mainitsee mittarin eikä lääkärireissu ollut päivän ainut jännä juttu) ja painoa on tammikuusta tippunut 13 kg.
Kelalle on nyt lappu ja sen kun veisi vielä viimeisen kerran, niin olisi hyvä. Sterilisaatio etenee (jee), kuukauden päästä on vihdoin lääkäri puhelinaika ja siitä pääsee leikkurijonoon. Ehkä tää olisi jouluun mennessä ohi.
Hämmentyneelle lääkärille sain taas selvittää iänikuista imetyskysymystä. Se on aika jännä, miten kyllä-ei-kysymykseen ei sitten riitäkään "ei" vastaukseksi. Imetykselle kävi täällä kehnosti ennen kuin Seiskalla oli edes kuukautta mittarissa.
Mä en imetä. Mä löin hanskat tiskiin. Mun vuorokaudessa on vain 24 tuntia. En ehdi pulloshowta, mikä tarvittiin, imettää ja vielä lypsää, että maidon tuotanto pysyisi yllä. Ei pysty. Uskokaa pois, sen melkein kuukauden mä tosissani yritin. Eikä siitä seurannut kuin itku. Meitä on täällä niin monta, että miehen kanssa todettiin, ettei tässä nyt kyllä yhden vauvan ruokinnasta aleta elämää suurempaa kysymystä tekemään. Plussapuolena tälle pullolle voidaan todeta, että Seiska saa nyt varmasti ne vitamiinit, mitä se varmasti multa ei olisi saanut. Ei huono juttu ollenkaan.
Jään odottamaan kivisadetta. Koska hyvä äiti tietysti imettää lapsensa vähintään kouluikään. Eiksniin.
Huono äiti sen sijaan haki vahingossa töitä, kävi haastattelussa ja odottaa nyt jännittyneenä sitä, saiko paikan. En mä ihan vähästä opi. Sopiiko, että heittelette vaan niitä pikkukiviä?
Mä heitän saippuakuplia! Sä vedät hyvin!! :) Teet vaikeat päätökset viisaasti. Arvostan.
VastaaPoistaImettäminen voi olla sen yhden lapsen kannalta paras ratkaisu, mutta jos perheessä on enemmän kun yksi lapsi, ei kaikkia asioita voida katsoa sen yhden lapsen näkökulmasta. Oon huomannut, että tätä on ihmisten joskus hyvin vaikea ymmärtää.
VastaaPoistaNäinpä. Mulla meni syöttöhommaan vuorokaudesta parikymmentä tuntia (joo, imetin nukkuessanikin). Ei niinku mitään järkeä. Etenkin, kun kuusi muutakin pitäis hoitaa ja sellaset perus jutut kuten vessa ja suihku...
PoistaNäin :) Hyvä äiti ruokkii lapsensa.
VastaaPoistaMonessa kohtaa on todettava, että parhaansa yrittäminen (silloin kun voi rehellisesti sanoa näin tehneensä) riittää.
Mä heittelen vaan tsemppaavia ajatuksia! Imetys ja yleensäkin vauvanhoito muutenkin on kokonaisuus ja sen mukaan menevä yleensä pärjää ihan hyvin <3 <3 <3
VastaaPoistaMeillä syntyi tosiaan toinen lapsi samoina päivinä kuin teilläkin pienokainen. Mää luovutin imetyksen suhteen jo monta viikkoa sitten. Esikoisellekaan maitoa ei riittänyt millään, saati sitten kun tämä toinen painoi syntyessään lähes kilon enemmän. Paha mielihän siinä tulee kummallekin kun vauva itkee nälkäänsä ja äiti itkee omaa riittämättömyyttään. Tällä kertaa osasin sentään luovuttaa ajoissa ennen kun ehdin raadella itseni riekaleiksi.
VastaaPoistaEli täältä ei kiviä tule, enemmänkin kunnioittava kumarrus että uskalsit olla rehellinen itsellesi.
En ole äiti ja mitä enemmän lueskelen tän päivän äitiydestä, tulee sellainen olo, ettei musta ikinä äidiks olekkaan. Täällä sun blogissa tulee päinvastainen olo. Ensinnäki: jos joku on pärjännyt seitsemän kertaa, niin ehkä itsekkin voisin pärjätä, edes sen kerran. Toisekseen on mukavaa vaihtelua lukea, että sen kuuluisan imetyksenki voi ihan vaikka lopettaa jos ei suju. Yleensä kun saa lukea siitä, miten puoli väkisin imetetään ja itketään ja kärsitään ja silti imetetään, koska pitää.
VastaaPoistaÄitiys on oikeasti just niin kamalan ihanaa, mitä siitä itelleen tekee :) Tottahan mullakin on rima korkealla monen asian suhteen, mutta jos näyttää, etten pääse riman yli, niin sitten kehitetään tyylikäs tapa mennä ali ;)
PoistaIhan niin kuin elämässä yleensäkin. Tekipä mitä vain, aina riittää huutelijoita. Sitä voi antaa ihmisten huudella ja tehdä silti niin kuin on itselle hyvä.