Synttärisählinki

Sunnuntai oli meillä siis sellainen katastrofikaaostäyspäivä. Ensin Kirpun synttäreiden kaverimalli, sitten siihen suoraan perään mummit, kummit ja muut vastaavat ja tähän päälle vielä kokous (josta kauniisti sanoin, että joko se on meillä tai en tuu ollenkaan, kun ei pystyjaksa).

Oletin pikkupoikien lähtevän reissuunsa vasta joskus päivän päätteeksi, ja hämmennys oli melkoinen, kun puoliltapäivin tajusin, että pitäisi nytjustheti, vaikkei yhtään ehdikerkiä, saada pojat lähtökuntoon.

Samaan syssyyn tietysti siivoukset kaikki kesken, koira vetäs ystävällisesti täydessä vauhdissaan olevan tehosekoittimen lattialle ja puhelin vinkuu, että ehtisitsä ennen kokousta. Eikä tuolla puhelimella tällä hetkellä voi kirjoittaa: "Ei, en ehdi", koska koira pureskeli näppäimet niin, ettei nelosnäppäintä voi käyttää ollenkaan (ja sen takana on sekä i, että h, kuten kaikki tietävät...)...

Mut hei. Me saatiin pojat reissuun, en hajottanut sormia tehosekoitinta kopatessani, kun nappasin vispilöitten sijaan kiinni pyörivästä kulhosta (sattuu sekin) ja tenavat auttoi joka käänteessä kiitettävästi.

Tarjolle iskettiin herkkujen lisäksi kasvistikkuja ja dippiä. Esikoinen on kuvat kuvannut, ja porkkanat kuorinut. Ihana apulainen.

Yks kynttilä yhdeksän sijaan. Paljon helpompaa.

Kakkuja kaks, Samoilla banaani-vadelmahillo-täytteillä. Perinteeksi on muodostunut, että synttärisankari itse koristelee, joten Kirppu koristeli, vaahtokarkkeja, ranskanpastilleja ja nomparelleja.

Vähän kahdeksan jälkeen, kun koko rumba oli ohi, oli vähintäänkin raato-olo. Ihana hiljaisuus. Taas on selvitty yhdet synttärit hengissä. Jäljellä on enää aika monet.