Kuluneelta viikolta ja kulttuurien tuntemus-visa

NEUVOLA

Rääpäleen 8 kk lääkärineuvola on vihdoin takana. Nappulalla siis ikää 9 kk (täällä ei saa aikoja), pituutta karvan yli 74 cm ja paino karvan vajaa 9 kg.

Se jokeltaa, kävelee ja kiipeää sohvalle. Se tahtoo taluttaa koiraa, ei tahdo istua rattaissa. Se syö ruokansa pöydältä eikä lautaselta. Se juoksee karhunkävelyllä ja se sai atooppisesta ihottumastaan diagnoosin. Ei paha. Paitsi sen rasvatun salaman kiinniottaminen.

Klassikkotyyliin purnaan neuvolasta, että saisi niillä siellä sentään haavan paikkaukseen välineet olla. Rääpäle repäisi poskensa auki, kun sen suojana ollut lappu piti tutkimista varten ottaa pois. Ja poskihan vuoti, oltiin veressä sekä minä että muksu. Eikä meinannut löytyä paikkausvälineitä millään...

-----

KULTTUURIVISA

Käytin torstaina kolme varttia Espoon Sellossa (joo me ei asuta lähelläkään, mutta käytin silti) lasten leikkipaikalla. Omat kolme pientä eivät riittäneet, niin lainasin yhden lisää. Melkoisen mieltä ylentävä kokemus kyllä, kun Rääpäleen rattaat unohtui kotiin, Viimeinenkin olisi halunnut kannettavaksi ja Täystuhoni yhdessä Lainalapsen kanssa piti vähintäänkin hauskaa.

Kuvituskuva viime syksyltä

Kolmessa vartissa ehdin paitsi laskemaan neljään aika monta kertaa, opettamaan vuorottelua aika monta kertaa ja estämään katastrofin vielä useammin, myös ihmettelemään, kuinka muut vanhemmat leikkipaikoilla toimivat. Seuraa siis kulttuurien tuntemus-visa. Tehtävänä arvata ihon väri.

1) Äiti kahden lapsen kanssa, nuoremmalla ikää alle 2v vanhemmalla ehkä 4-5v. Äiti näpelsi näplettiään ihan koko ajan, sivusilmällä vilkuili nuorempaa välillä. Karvan ennen lähtöä äiti taisi muistaa vanhemmankin pojan ja kävi kysymässä, onko tämä muistanut vuorotella toisten kanssa. Parissa kymmenessä minuutissa äiti siis ei ollut rekisteröinyt lainkaan vanhemman poikansa tekemisiä, vaan oletti pojan istuneen kosketusnäyttöpelin edessä koko ajan. Vuorottelematta.

2) Isä ja lapsi n. 1,5v. Lapsi halusi jäädä leikkimään, isä ei. Lapsi jäi leikkimään. Isä vahti lasta koko ajan, mutta hivuttautui koko ajan kauemmas leikkipaikasta ja sai tällä konstilla lapsen lopulta mukaansa.

3) Kaksi nuorta naista ja lapsi n. 2v. Naiset juttelivat tiiviisti keskenään. Lapsi haki sillävälin leluja viereisestä lelukaupasta ilman, että kumpikaan naisista olisi huomannut lapsen poistumista leikkipaikalta. Palauttivat lelut sentään, kun lapsi esitteli niitä naisille.

4) Äiti ja tyttö n. 1,5v. Äiti antoi lapsen leikkiä rauhassa, tutustua muihin, kiipeillä, laskea mäkeä. Seisoi kuitenkin metrin tai kahden päässä, vahti tiiviisti kuin haukka, ohjasi vuorottelemaan, kannusti yrittämään uudelleen, halasi, nauroi lapsen kanssa. Näytti nauttivan juuri lapsen seurasta.

Oikeat vastaukset postauksen lopussa.

---

VEHNÄJAUHOJA

Mulla on viimeaikoina ollut oikeasti kiire. On ollut puolueen toimintaan liittyvää tekemistä sun toista, lasten asioita, ensi syksyn mahdollisen työllistymisen tiimoilta vaikka mitä suunnittelupalaveria ja verkostoitumiskokousta. Idean myyntiä, paperitöitä.

Tulin eilen kotiin taas yhdestä palaverista puhelimessa puhuen ja seuraavaa suunnitellen. Ja tämä oli vastassa. Kaksi kiloa vehnäjauhoja. Kaksi hyvin valkoista poikaa, jauhonaamoja ihan kirjaimellisesti.

Sitä jauhoa oli kaikkialla, tasaisena valkoisena kerroksena. Kaikkialla. Siivoamiseen meni kuusi tuntia, eikä kaikkea saatu edes tuossa ajassa pois. Sitä on kirjoissa, liinavaatteissa, lattialla yhä edelleen. Sitä on patjoissa, verhoissa, sohvassa ja kotiteatterissa. Siton mun kengissä, Rääpäleen ihorasvoissa. Kahvinkeittimessä ja jääkaapissa. Koirien turkeissa, Rääpäleen hiuksissa ja mun nenässä.

Kuuden tunnin jälkeen hain pullon viiniä, laitettiin lapset nukkumaan mukapuhtaisiin sänkyihinsä ja sammutettiin valot. Katselin Pientä Suklaapuotia telkkarista viinilasi kourassa sohvannurkassa. Ja väsyulinahan siitä tuli.

Oon innoissani tästä kaikesta uudesta, tahdon olla mukana tekemässä, kasvaa politiikkaan ja tähän uuteen mitä ollaan luomassa. Mutta millä hinnalla? Nää vehnäjauhot oli mulle liikaa. Mä en jaksa, en osaa, en pysty.

Silloin, kun muksut nukkuu kaikki onnellisina, ja mä saan käpertyä sohvan nurkkaan, silloin on lupa olla ihan vain vajaa ihminen. Ei tarvi olla terästä tai edes pajua. Sitä jaksaa taas paremmin kun on hetken saanut itkeä sitä, että oikeasti on vain ihminen.

Yö venyi lähemmäs aamua, mutta loppuviimeksi oli jo onnenkyyneleet. Kulunut viikko ei rikkonut mitään lopullisesti, vaikka pelkäsin sen tehneen niin.

Loppujen lopuksi, se on vain vehnäjauhoa.

---

VISA-VASTAUKSET

1) vaaleaihoinen, ilmeisen suomalainen äiti

2) tummaihoinen isä

3) ihan suomalaiset nuoret naiset, sellaiset vaaleaihoiset

4) aasialaistaustainen nainen

Ja ennen kun joku tempaisee herneet nenään siitä, että tavan suomalaisia äitejä näin mollaan, niin kerroin vain, mitä näin. En mäkään ehtinyt lasten kanssa leikkimään, jos kohta en puhelinta räveltänytkään. Siinä, että neljän pienen kanssa osaa laskea neljään, huomata jokaisen nenälleen tuiskahduksen, vastata kaikkiin "äiti"-huutoihin ja vielä ohjaa vuorottelemaan niin omia kuin muidenkin ipanoita, niin siinä on täysi työ.

Kyllä siinä kävi muitakin leikkipaikalla, niitä suomalaisiakin, jotka olivat intensiivisesti lastensa kanssa, mutta vain nämä neljä mä ehdin kunnolla rekisteröimään, varmastikin siksi, että viipyivät siinä rittävän pitkään. Muiden olemiset jäivät paljon lyhyemmiksi, eikä niitä neljään laskemiselta kerinnyt näin kylliksi havainnoimaan.