Oothan tässä vielä huomenna

Mä oon saanut niskaani käsittämättömän myrskyn uudelleen avioitumisesta. Moni tuntuu ajattelevan, että yhdessä olisi hyvin voinut olla ilman iitäkin. Että olisi ollut helpompaa jotenkin niin. Varmempaa, parempaa? Toiset menee niinkin pitkälle, ettei olisi pitänyt yhteen muuttaa lainkaan...

Minä tahdon käyttää kaikki kirjaimet. Myös sen I:n. Aika tönkköä olisi ilman, niin kuin huomasitte.

Kolmas hääpäivä, toinen toista, tänäkin vuonna. Tahdon edelleen, ja sitä enemmän, mitä pidemmälle yhdessä kuljetaan.

Sain käyttää aika tovin etsimällä jonkun toisen sanoituksia näille fiiliksille, mutta löysin lopulta. Johanna Kurkelaisen Oothan tässä vielä huomenna.

Palaan kotiin päin

Sankan savun seasta

On vastaantulijoita

On kuoppa kadussa

On puinen asema

On tehdas suljettu

Pidän kädet puuskassa

Piilossa tuulelta

Jos en tietäis että siellä oot

En jatkais

En katsettani maasta sais

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs

Oothan tässä vielä huomenna

Sä sanot loppuun lauseet jotka aloitan

ja keräät talteen palaset kun hajoan

Niin oothan tässä vielä huomenna

Sä oothan tässä vielä huomenna

Voisin kuunnella nauruasi soivaa

Kunnes sulaa ikijää

Tai yö on pysyvää

Kun raakkuu varikset

Ja syvälle käy multa

Tiedän jossain onnistuin

Kun sinuun takerruin

Mitä pidemmälle päivät käy

Mä toivon

Et ikuista tää onni ois

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs

Oothan tässä vielä huomenna

Sä sanot loppuun lauseet jotka aloitan

ja keräät talteen palaset kun hajoan

Niin oothan tässä vielä huomenna

Sä oothan tässä vielä huomenna

Sama liike joka lehdet puihin saa

Pienen lapsen kävelemään opettaa

Linnun kylmän ajaks pois vie lämpimään

Meidät toisillemme toi

Meidät toisillemme toi

Pimeän tultua mä puristan sun kättäs

Oothan tässä vielä huomenna

Sä sanot loppuun lauseet jotka aloitan

ja keräät talteen palaset kun hajoan

Niin oothan tässä vielä huomenna

Sä oothan tässä vielä huomenna

Oothan tässä vielä huomenna

Tietysti kaikki olisi helpompaa, jos sen oikean olisi tavannut vasta myöhemmin, kun aikaa olisi jo ollut takana. Vaan ehkä meidät tarkoitettiin kulkemaan yhdessä nuo polut.