Voi tajunnan virta, muuta en sano. Mä oon nyt muutaman yön saanut nukkua, Rääpäle nukkuu liki koko yön omassa sängyssään ja Lyyli pinniksen ja meidän sängyn välissä.
Meillä on flunssa. Täystuho on ainut, joka sitä vielä ei ole saanut. Mut tää flunssa on ihan just kaatamassa kokonaan, mies alkaa hiljalleen ehkä toipua tai sitten ei. Kolme isointa on jo kunnossa, kahdella pienimmällä tilanne on vielä ihan päällä. Viimeisellä ehkä jo vähän hellittämässä, Rääpäleelle vasta iskemässä täydellä voimallaan.
Annoin flunssan kaataa mut eilen päiväunille. Mä en meinannut uskoa uniani enää itsekään. Näin unta palkkakirjauksista, mapillisesta tallennettavia kirjanpidon tositteita, etätöistä ja numeroista näin yleensäkin. Oli niin hyvä fiilis herätessä, numeroita, että mä tykkään numeroista. Kerroin miehelle, ja se kysyi heti: "Onko sulla jo vähän ikävä töihin?"
Mitä siihen voi vastata? Mulla on kuus lasta ja kaks koiraa, kalenteri sekaisin ja hallinnollisia hommia kotonakin vielä vaikka kuinka. Mä oon siirtynyt tiskaamaan käsin, kun en jaksa pestä tiskikonetta ja käsin tiskaamiseen menee sitä paitsi sama aika kuin koneen tyhjennykseen ja täyttöön. Pyykkivuori on kasvanut ihan uuteen ulottuvuuteen.
Mun pitäis jo hiljalleen päättää, mitä tekisin, kun vanhempainrahakausi päättyy. Tai tarkistaa edes koska se päättyy, kun en muista. Kotihoidontuki ja lisää tiskiä, pyykkiä, lasten asioita, pari hyvää kirjaa ja vähän kirjoittamista, koiran koulutusta ja korpeen karkaamista? Työttömäksi vähän paremmalla korvauksella, suunnilleen samalla kuin nytkin?
Oikeastaan joo. Mulla on ikävä töihin. Kaipaan numeroita, kuumaa kahvia ja lounastunteja. Työyhteisöä. Sitä tunnetta, että mä osaan ja pystyyn ja oikeasti tykkään siitä mitä teen. Niitä numeroita ja kaikkea niiden takaa. Meidän perheen vaatebudjetointi ei vaan anna mulle sitä samaa tyydytystä.
Mitä sitä sitten tekisi? Asennoituisi työttömyyskorvaukseen vanhempainvapaan jälkeen ja hakisi niitä paikkoja vain, joihin oikeasti tahdon? Jättäisi tälläkin kertaa kotihoidontuen käyttämättä? Vaikka saattaisi joutua menemään työkkärin lähettämänä johonkin väärään paikkaan? Huolisiko kukaan edes tällaista enää väärään paikkaan, saati sitten oikeaan?
Ja entä, entä jos se mun paikka onkin haussa jo nyt? Jos siellä oikeassa paikassa pitäisi aloittaa pian, jos sen saisi? Olisiko se vielä silloin oikea paikka?
Voi miksi, miksi mä en voi olla pullantuoksuinen äiti ja oikeasti nauttia just siitä? Miksi mun pitää saada tehdä jotain älyllisesti haastavampaa ollakseni tyytyväinen? Ja miksi ihmeessä mun piti just nyt nähdä niin ihanaa unta palkkakirjauksista, tallennettavista tositteista ja kaikesta siitä numeroiden takaa? Miksi? Kun arki olisi helpompaa, jos vain tyytyisin olemaan ihan vain äiti.
Ei kaikkien ole pakko olla pullantuoksuisia äitejä. Ja se kaipuu muiden juttujen pariin voi iskeä pullantuoksun keskellekin :)
VastaaPoistaMä olen tällä hetkellä ihan mielelläni kotona, mutta toisaalta odotan myös loppuvuotta, jolloin mun pitäisi aloittaa alanvaihdokseen liittyvät opiskelut. Rakastan näitä lapsia, toisaalta olisi mahtava ajatus olla kotona pidempäänkin mutta... no niin. Kyllä mä nyt haluaisin välillä tehdä muutakin kuin hoitaa lapsia (niin tärkeää kuin se onkin) tai tehdä niitä :D Tällä menolla me saadaan niitä vielä viisitoista lisää ennen kuin täytän neljäkymmentä.
Mulla oli oikeasti hyvä aikomus olla nyt vain kotona, täällä riittäis kyllä hommaa, ja kyllähän tää vuosi kotona on tehnyt lapsillekin hyvää. Mut entä jos? Ja kuitenkin, tää olis mun viimeinen mahdollisuus olla vain kotona, hyvällä syyllä... miksi ihmeessä mä jättäisin sen käyttämättä? Ei oo helppoa.
PoistaOtsikon kysymykseen, että en numeroista, mutta tetrispalikoista :D Siinä olis unitutkijoille selittämistä :D
VastaaPoistaTetristä on kyllä tullut pelattua unissaankin joskus, ja hereilläkin mietittyä niitä palikoita, vaikkei ollut konetta lähelläkään :) Ja melkosta tetristä se on vissiin teidänkin arki, ihmekös tuo, jos palikoina uniin tulee.
Poista<3 Tsemppiä pähkäilyyn; mä oon kans uneksinut viime aikoina omista (oikeista) töistä ja myös pähkäilen tän elämäni kans, mitä tekisin! Pitää vaan pysähtyä (neuvoit mulle muuten hetki sitten jossain kohtaa kun olin hukassa :) ) ja eiköhän se oma tie/polku sit jossain vaiheessa löydy! Tai sit ollaan pysähdyksissä vähän pitempäänkin!
VastaaPoistaAika pysähdyksissä tässä on tilannetta tutkailtu. Kai se täytyy joku +/- lista tehdä. Kai mä lähden töihin hyvään paikkaan, jos sellaisen saisin, mieluummin kuin työkkärin osoittamaan jonnekin paikkaan... Kotihoidontuki kun meillä edelleen tarkoittaisi mun käyttämänä myös sossun luukkua, eikä se nyt niin kiva mesta ole.
Poistasamat mietteet täälläki :) mitä teen sit ku kuopus täyttää 3v.? vaikeita valintoja. Elämää ja suunnitelmia kun jonkun verran rajoittaa 2 erityis-lasta. Ilta-töitä/opiskelua tai viikonloppu-keikkoja.
VastaaPoista