lauantai 14. helmikuuta 2015

Antiystävänpäivä

Kaikkialla on ollut pohdintaa ystävyydestä ja rakkaudesta, blogi toisensa jälkeen on täyttynyt vaaleanpunaisella hötöllä, lahjaideoilla ja mietelauseilla.

Minä vietän tänäkin vuonna antiystävänpäivää. En kertakaikkiaan pidä tästä juhlapäivästä. Sille on syynsä.

Kouluaikoina koulun aulassa oli laatikko, johon sai käydä jättämässä ystävänpäiväkortteja, ja tukioppilaat ne sitten jakoivat. En saanut kortteja enää kasilla tai ysillä.

Seiskalla olin korviani myöten ihastunut yhteen poikaan. Kaverini olivat just niin ihania kuin teinitytöt yleensä. Kuvistunnilla yksi supatti mun korvaan, että ihastukseni tahtoi tavata mut aulassa välitunnilla. Mua jännitti ihan kamalasti, muistan että pureskelin huuliani, jotta ne olisivat punaisemmat ja nipistelin poskiani samasta syystä. Mä odotin sen välitunnin poikaa aulassa, muttei sitä näkynyt tai kuulunut koskaan. Kyynelissä oli pidättämistä, eikä kavereiden kommentointi auttanut: "No et kai sä tosissas kuvitellut?! Me keksittiin koko juttu. Älä nyt leikistä suutu!" Monta ystävänpäivää olen unohtanut, mutta sitä en.

En muista kuin yhden toisen ystävänpäivän tuon lisäksi. Siitä on viisi vuotta. Täystuho syntyi silloin. Vaikka Kirpun ja Täystuhon kokemukset ovat osin ristissä, enkä välttämättä osaa sanoa kumpi synnytys on kumpaa, muistan tuon päivän silti. Onnen, toivon, pelon, kivun, sen kaiken mitä luulin rakkaudeksi. Avuttomuuden.

Tuosta päivästä lähtien mun ei kuitenkaan ole tarvinnut enää viettää ystävänpäivää. Mulla on vuodesta toiseen kelpaava tekosyy. Juhlintaa on luvassa joskus kuun vaihteessa, mutta tänään saan olla pohtimatta hyvän ystävän määritelmää tai rakkauden tunnusmerkkejä ja keskittyä siihen, miten ihana onkaan viisivuotias Täystuho, joka kolmen tuhovuoden jälkeen ei enää tuhoa ihan kaikkea (vain suunnilleen jokatoisen asian entisen seitsemän/kuusi sijaan).

Mun ja Täystuhon suhde on kaikista ristiriitaisin. Lapsi, jota sekä halusin että en halunnut. Kaikista näistä lapsista tämä poika on mua lähimpänä. Ei lellikki tai suosikki, mutta usein ajatuksissa ensimmäisenä. Ainoa, joka on nukkunut yönsä vain kainalossa. (Kyllä se jo nykyään nukkuu omassa sängyssä, paitsi joskus). Poika, joka sekä antoi mulle kaiken että vei multa kaiken.

No. Tänä 5v synttärinä me lähdetään ihan kohta ajelemaan Tampereen suuntaan maalle jonnekin katselemaan ihmisen parhaita ystäviä. Luotettavia ja uskollisia, omapäisiä. Koiria.

6 kommenttia :

  1. Joo, mulla ei ole mitään hörhöpäivää kans ollenkaan, viime vuonna nostettiin hatusta perheenjäsenten nimiä joille kukin hankki pienen lahjan ja paketoi ja sitten ne jaettiin ja syötiin muffinsseja :D Tänä vuonna ei ole sitäkään mittään, kun on urheilukisaviikonloppu. Mutta hei, hyvää ystävän päivää just sulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin sulle :) Tästä voi tulla paras (tai pahin) ystävänpäivä ikinä, kolme-neljä tuntia autossa pikkupoikien kanssa (edestakas), omg.

      Poista
  2. Vai koiria katselemaan, kuullostaa kivalta! Iloista ystävänpäivää (kaikista kurjista muistoista huolimatta) tänään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvää ystävänpäivää sinne myös :) Ja niinhän siinä kävi, ettei me osata vain katsoa, saatiin uus vauva meille tänään.

      Poista
    2. Voi, onnea kovasti teille uuden vauvan johdosta! Mahtavaa! :D

      Poista
  3. <3 kurjista kurjin ystävänpäivä-kokemus sulla :( miten voiki olla ihmiset niin raakoja. Ihan hyvä syy olla viettämättä erikseen ystävänpäivää,en minäkään sitä sen kummemmin vietä.En korttejakaan laita tms.

    VastaaPoista