Leikkikehän paluu

Rääpäleemme on ottanut koivet allensa ja lähtenyt toden teolla liikkeelle. Se konttaa, ottaa askelia karhunseisonnassa ja istuu ilman tukea. Viikon päivät yritin vakuuttaa sille, että se on vauva vielä, ei vauvat tuollaisia tee. Eihän sillä ole ikää vielä edes puolta vuotta. Vaan ei ottanut Rääpäle vakuutteluja vakavasti, katsoi vain suoraan silmiin, nauroi ja livahti taas karkuun, repimään pelejä hyllystä, nuolemaan koiran kuppia tai järsimään sähköjohtoja. Jopa räveltämään kotiteatteria, siihenkin kun yltää mukavasti, jos tv-tasoa vasten nousee polvilleen "seisomaan"...

Luovutin. Vaihdettiin joulukuusen jättämä tyhjä tila leikkikehään. Siinä vaan kävi just niin kuin ennustin. Yksi kitisee kehässä, että päästäkää mut pois ja viisi ulkopuolella, että eikö me saatais mennä tonne.

Esikoinen, Toinen ja Rääpäle

Vuorollaan on sitten kaikki saaneet mennä Rääpälettä viihdyttämään. Pikkupojille on tosin tarvinnut hokea, ettei "häkki" ja kovat lelut sovi yhteen. Ollenkaan.

Jonkin vakuuttelun jälkeen pojat kumminkin ovat onnessaan taas voineet levittää pikkulegonsakin olohuoneeseen, Onhan se kiva, kun Rääpäle ei nyt pääse niitä syömään, ainakaan ihan koko aikaa.

Täystuho ja Viimeinen

Vaikkei Rääpälettä tietysti häkissään koko aikaa pidetä. Nyt voi kuitenkin laittaa ruokaa ja esimerkiksi avustaa potalla käynnissä ilman, että pienin on hengenvaarassa heti, kun silmänsä kääntää. On se jotain se.