sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Ainekirjoitus 2015 Jos olisin tiennyt...

Merianne laski blogissaan uudelleen liikkeelle ainekirjoitushaasteen. Tällä kertaa mäkin ennätän mukaan!

Jos olisin tiennyt...

Jos joku olisi kertonut minulle, jos olisin osannut ennustaa, silloin ennen kuin kaikki alkoi, en olisi ikinä uskonut. Jos joku olisi kertonut silloin, kun tilanne oli päällä, missä olen tänään, olisin pitänyt kertojaa tärähtäneenä. Vähintään.

Onnensa saavuttamiseksi on kai kuljettava läpi helvetin tulen, että osaisi arvostaa sitä, mikä vain on. Jos joku olisi kertonut ajoissa, mitä minulla on edessä, ja minä onneton olisin uskonut, olisi tuo tie voinut jäädä kulkematta. Olisinko onnellinen nyt, olisiko jäänyt tekemättä se, mikä täytyi tehdä, näkemättä kaikki nähtävä ja oppimatta oleellisin? Kuka edes olisin nyt, jos olisin tiennyt?

Vaikka nyt voisin näillä tiedoilla palata menneeseen, en muuttaisi sieltä mitään. Elämä kouluttaa kyllä meitäkin, jotka eivät elämänkoulua opiskelupaikkanaan mainitse. Kouluttaa joskus kovemmin kuin elämänkoululaisia. Niin kuin valmistumisen jälkeen erääntyvä opintolaina, on menneet helvetin tuletkin vain hinta, joka elämästä tänään on maksettava.

Jos olisin tiennyt silloin, olisin ehkä voinut silloin kirjoittaa itselleni tulevaisuuteen menneisyyden sijaan. Kaiken jälkeen tai ainakin myrskyn silmässä voin kuitenkin kirjoittaa kirjeen menneisyyteen sille minulle, joka vielä ei tiennyt, mutta silti kirjoitti kirjeen menneelle minälleen.

Sinulle                                                                                                               

Kirjoitan sinulle täältä kuuden vuoden päästä tulevaisuudesta kiittääkseni siitä kirjeestä, jonka kirjoitit hänelle sinne kymmenen vuoden takaiseen aikaan. Minä, sinä, hän, me kaikki olemme minä. Edelleen, kuka missäkin ajassa.

On yllättävän metkaa käydä kirjeenvaihtoa menneiden minuuksien kanssa. Kuluneina vuosina olen lukenut kirjeesi kerran toisensa jälkeen. Olen lukenut sitä paperilta, näytöltä, olen jakanut sen ihmisille, joita sen luulen kiinnostavan. Kertaakaan en ole kyennyt lukemaan sitä ääneen.

Tiedän, missä olet. Tiedän paljonko todella pelkäät. Tiedän, mitä olet käynyt läpi ja senkin, mitä sinulla vielä on edessä. Tuskin uskoisit, jos kertoisin. Minä selvisin siitä hengissä. Sinäkin selviät. Vaikket sitä usko. Et antanut aiemmin periksi kuiskiville veitsille, et edes kalliolle. Joku muu ehkä myöhemmin antoi, mutta et sinä. 

Tavoillesi uskollisena en kerro, missä olen, mutta tiedän, että sinäkin pääset tänne. Ja päästyäsi olet loputtoman kiitollinen siitä, ettei kukaan kertonut. Vaikka tiesivät. Älä luovu uskosta tai toivosta. Älä heitä rakkautta pois. Kaikesta huolimatta rakkaus on suurin. Elämä kantaa sinutkin.

Kun sinä pääset tänne, olen minä jo jossain toisaalla. Mutta tänne on hyvä pysähtyä, täällä on kaikki se, mistä et osannut unelmoida. Ja kuka tietää, kenties minäkin saan joskus samanlaisen kirjeen kuin hän siellä vuosien takana tai sinä nyt. 

8.1.2015
- SanKari

ps. Sinullakin on tunteet ja lupa tuntea.

2 kommenttia :