Meillä on otettu pyhien jälkeinen loma rauhallisesti. Muksut ovat pelailleet keskenään Wiillä (jepjep, se vanha versio...) Disneyn Infinityä, jonka koko porukka sai joululahjaksi. Lautapelejäkin on pelailtu erilaisia. Luistimet on kaivettu esiin, osalle tarvii hankkia sopivamman kokoiset. Esikoinen kävi testaamassa joululahjaksi saamiaan jo kentälläkin. Legoilla on rakennettu paljon.
Rääpäle sai ensimmäisen hampaansa juuri ennen joulua ja puree sillä kovaa. Soseiden maistelu aloitettiin, kun tuo näykkivä peto hyökkäsi joulupöydässä kinkkuun kiinni...
Lasten kavereista on käyty pinnallista keskustelua. Suurin osa niistä on joulun pysytellyt omissa oloissaan, osa lomamatkalla ja kuka missäkin. Paitsi se yksi.
Se yksi, episodi yksi
Joulupäivän aamuna (no okei, ei ollut aamu, oli klo 12.00) se pimputti meidän ovikelloa (ja ei, mä en ole ruuvannut sitä irti, enkä aio tehdä niin). "Voiks Toinen tulla ulos?" Onneksi oven sillä keikalla avasin minä. Tyttö nimittäin tarrasi sisäpuolelle oven kahvaan kiinni ja yritti änkeä itsensä ohitseni eteiseen. "Ei voi." "Ai miks? Miksei voi?" Siis ihan tosi, mitä ihmettä?! "Koska nyt on joulu. Me ollaan kaikki kotona, ja pysytään, mene sinäkin omaasi." Jep. Olisin varmasti voinut asetella sanani järkevämmin samalla kuin irrotin tyttöä oven kahvasta ja ohjasin pysymään ulkona.
Se yksi, episodi kaksi
27.12. Kattokaas, hei, kun ei ole joulu enää! Ovikello soi noin 15.00. Toinen ehti avaamaan oven itse, jaaritteli siinä oven raossa aikansa ja laittoi sitten oven kiinni ja säntäsi pukemaan aikomuksenaan lähteä kaverinsa kanssa ulos. Tässä hetkessä emme me muut vielä tienneet oven takana olijan henkilöllisyyttä, normaalia toimintaa meillä, ulospyytävä kaveri odottaa ulkona. (Joitakin poikkeuksia lukuunottamatta). Sekuntia myöhemmin tiesimme. Ovikello soi samoin tein uudelleen. Menin itse avaamaan, hätyytin Toisen pukemaan ripeästi, tönin koiran pois jaloista (uudelleen) ja riepotin puolipukeista Rääpälettä kainalossa. Se yksi. "Voiks se lähtee mun kaa pulkkamäkeen?" Tuli muuten ärähdettyä rumasti, että Toinen on jo pukemassa, odota ulkona. Kun iso lapsi (puhutaan jo 13+ tytöstä) käyttäytyy kuin kaksivuotias palaa käpy. Sori.
Se yksi, episodi kolme
28.12.
Ovikello soi noin 15.00. Esikoinen avasi oven ja huusi ovelle Toisen, joka oli juuri päässyt koneelleni pelaamaan Sims 4-peliäni. Vartin jankkauksen jälkeen ovi oli edelleen sepposen selällään. Ulkona parikymmentä pakkasta. Mies nappasi Rääpäleen kainaloonsa ja meni pistämään jankkaukselle pisteen, joutui häätämään tytön ovesta roikkumasta. Toinen oli yrittänyt sulkea ovea, mutta päätynyt vain vetämään ovea tytön kanssa kilpaa. Jumalauta.
Se yksi, episodi neljä
29.12
Toisen puhelin soi. Toinen totesi soittajan olevan se yksi, löi luurin korvaan ja sulki puhelimensa.
Mitähän tässä pitäisi tehdä? Hankkia turvaketju ulko-oveen? Päästää Jääkarhu kerran "vahingossa" tuulikaappiin? Vai kenties lastensuojeluilmoitus? Jos niin mistä? Kyllä ymmärrän, ettei tuolla yhdellä varmaan kamalasti oman ikäisiä kavereita ole.
Mitäs muuta. Murheenkryyni loukkaantui siitä, että se jätettiin ulos pakkaseen ja kieltäytyi liikkumasta enää mihinkään. Autoista mitään ymmärtämättömän pikadiagnoosi on jäätynyt käsijarru.
no justiisa,joskus tuntuu ett joilleki ei sit millään mee perille,ettei nyt vaa kyläily sovi.:(
VastaaPoistameillä teki auto temput:jäähdytin-neste vuotaa ja huoltoon saadaan menopeli vasta 7.1.
Meillä onneksi diagnoosi oli oikea, äitini käytti mut aamulla kaupassa ja iltapäivällä murheenkryynikin jo suostui lähtemään Prisman parkkihalliin sulamaan.
PoistaEnsin mä ajattelin lukiessani, että onpa sitkee vaan, mutta jos on jo 13+ vuotias niin ...apua. Huh.
VastaaPoistaSanos muuta. Ja kyllä miettii sitäkin, miten lapsen vanhemmat laskee joulupäivänä rimputtamaan ovikelloja... Tätä lasta ei meille sisälle leikkimään huolita, koska jos sen päästää sisään, ei sitä saa ulos, ja sisällä oloaikansakin se kulkee mun perässä viisastelemassa. Omat tietäisi kyllä tehneensä, jos kuulisin niitten noin toimivan.
PoistaNiin siis täälläpäin on kyllä ihan tapanakin, että kyläillään joulupäivänä (siis lapsetkin, naapureissa ja kavereillaan), jouluaattona ei niinkään. Mutta kai siinä paikallisia erojakin on...? Mitens mä muistasin että tuolla pohjanmaallapäin on ollut tapana jopa jouluAATTONA lasten kierrellä kavereineen toisillaan? Meillä on ollut kovin hiljaista kun kaikki tietää meidän olleen ihan pipeinä :D
PoistaVoi härreguud sentäs :( Ei kyllä kuullosta hyvältä ollenkaan, vaan jotain tosiaan varmaan pitäis tehdä, oletko vanhempien kans keskustellut?
PoistaKupla, mä oon varmaan se ainut natsi, joka jaksaa juhlapyhistä nillittää... Eikä siinä, että soittaa ovikelloa, tokikaan, vaan siinä, ettei älyä kehotuksesta poistua.
PoistaJa Kitta, en ole puhunut vanhempien kanssa, en ole koskaan tavannutkaan, tiedä nimiä tai mitään. Tytöstäkin vain etunimen. Jotenkin tuntuu kurjalle, että tuon ikäisten leikkimisiä pitäis vielä aikuisen sopia, järjestellä ja päältä vahtia. Esikoinen meillä kuitenkin jo huolehtii ja sopii menemisensä itse, eikä niitten ikäluokka täällä enää yleensä ovelta ovelle kiertele, vaan puhelimia käyttävät. Jos joku ei vastaa, se on estynyt olemasta...
Pitäis sitä ovelle mennä. Mutkun ei ole mitään kovin nättiä sanottavaa :/ Enkä tiedä riittääkö diplomatia siihen ei niin nätin asialliseen esitykseen.
Joo, kyllähän tuon ikäiset (ja nuoremmatkin) sopivat jo itse omat menonsa kavereiden kanssa.. Mutta jos tosiaan häiriöksi tuo käytös on teille, niin pakkohan jotain on tehdä. Ei kyllä varmaan ole helppoa mennä ovelle kolkuttelemaan. Eikä vanhempien puhelinnumeroakaan taida löytyä tytön etunimen perusteella :/ Puhelimessa asian voisi esittää ehkä vähemmän tunteella, kun ei toista näe konkreettisesti...
Poista