"Ei kai kesä meille saapuiskaan, jos en suvitaikoja tee..."

Kevätjuhlat on nyt takana ja loma voi alkaa.

Viime viikolla juhlimme ensin päiväkodin kevätjuhlaa sirkusteemalla (eikä suinkaan ensimmäistä kertaa). Viimeinen nosti 200 kg tuosta noin vain ja Täystuho näytti ensimmäistä kertaa nauttivan lavalla olosta merirosvoksi naamioituneena. Kirppu oli mukana poikia katsomassa, isommat tahtoivat jäädä kotiin.

Kevätjuhlat herkistää aina. Useimmat varmaan nyyhkivät lastensa kasvua, mutta minä lähinnä omaa kasvuani. Olin viidennellä, kun koulun kevätjuhla oli sirkusteemalla. Osaan sanat vieläkin. Ja muistan paljon muutakin.

"Katsokaa sirkuskulkuetta,
saapuvaa kummaa saattuetta,
ratsuineen, tiikereineen saapuu,
norsuineen nyt sirkuskaupunkiin.

Kuunnelkaa, soi torvet toitotellen.
Nähdä saat myös temput hassun pellen.
Käsillään he kävelevät siellä.
Pyörällään taas karhu ajelee."

Koulun kevätjuhla eilen oli puolestaan kompakti tunti, koko paketti tosi hyvin kasassa. Pikkupojat jäivät kotiin ihan suosiolla (tai no, raivosi ne ovella tahtovansa mukaan, muttei huolittu). Perinteen mukaan kakkoset kukittivat kutoset, pari hyvin valmisteltua esitystä (enpä ole vielä unohtanut maaseutukoulun puolentunnin mittaisia improja, huhhei), suvivirsi, todistukset ja kotiin.

Kirppu sai ensimmäisen todistuksensa ja siitä uskaltaa olla ylpeä. Se on juuri niin hyvä, kuin isommillakin aikanaan, ihan paras mahdollinen. (Tosin, tiedossa on, että kakkosella arvostelu tiukkenee, ja tuskin tuollaista paperia toiste nähdään... vaikkeihän sitä voi varmaksi tietää.) Ja isompien todistuksetkin näyttävät kotona tehdyn työn.

Tippa linssissä silti, koulunvaihto on iso juttu. Jopa silloin kun tiedetään, että se olisi pitänyt tehdä jo kaksi vuotta sitten.

Mutta nyt on loma, lapsilla siis.