sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Torstai 12.

Se on täyttä elämää. Eihän tätä voi kuvailla mitenkään muuten... Me otettiin sitten varaslähtö, ja perjantai 13. olikin ja torstaina.

Ei puhuta Murheenkryynistä, ainakaan vielä. Se nyt vaan on nimensä mukainen ja sen tuomiin ongelmiin (tai no, vika tais olla tällä kertaa ratin ja penkin välissä...) voidaan palata, kun tiedetään mitä ongelmia se nyt oikeasti tuokaan.

Mutta tuo Viimeinen. Hengittäminen nyt vaan kerta kaikkiaan on ihan yliarvostettua. Terveyskeskuksen päivystyksestä haettiin vauhtia just ennen kuin pistivät ovet lukkoon, ja ylitöiksihän se siellä meni. Eikä riittänyt. Sairaalan päivystyksessä keikuttiin puoli yötä, eikä sittenkään päästy kotiin.

Paska mutsi jätti Viimeisen 03.30 nukkumaan osastolle ja lähti kotiin nukkumaan itse. Kahden tunnin yöunien jälkeen Täystuho hoitoon (paska mutsi unohti vilkuttaa ikkunasta lähtiessään), avunhuuto Kirpulle kaveriksi naamakirjaan ja vauhdilla takaisin Sairaalaan. Yhdentoista aikoihin ei vielä tietoakaan kotiinpääsystä, Kirpulle sentään järjestyi kaveri.

Viimeinen oli väsynyt kuin mikä, ja kiukkuinen. Sängyn alle oli hyvä mennä piiloon. Lopulta kolmen aikaan luvattiin, että kotiin saa mennä, kun hengittäminen ei enää ihan niin työlästä ollut. Ois se kiva tietää, miksi joka flunssa vetää tuon tuohon kuntoon. Onneksi sentään selvittiin ilman happilisää.

Isot kotiutui leireiltänsä eilen ja näyttivät hyvinkin kauhistuneilta ensin nähdessään Murheenkryynin ja sitten vielä kuultuaan varoituksen, että kotona saattaa olla väsykiukkuista porukkaa, syystä.

Ollaan kaikki hengissä.


Ei kommentteja :

Lähetä kommentti