Koululaisten kesäleirit ovat täällä taas. Kaikki kolme pääsivät haluamilleen leireille, sattuivatpa leirit vielä samalle viikolle. Outoa, kun lapset häviävät yksi kerrallaan. Kotona on hiljaista, kun osa porukasta puuttuu. Toiselle ja Kirpulle leirit ovat ihka ensimmäiset, ja jännitys sen mukaista.
Olin paljon isompi ennen kuin itse pääsin leireilyyn kiinni. Ensimmäisen leirini muistan edelleen kuin eilisen, ja monet myöhemmistäkin ovat painuneet mieleen. Leiriläisenä olimme isosten kauhu. Ja isosina... korttipelejä hiljaisuutta valvoessa, iltapalapitsaa, teini-iän ihastuksia, paljon sellaista mikä on parempi jättää kertomatta.
Toivon tenavien löytävän näiltä leireiltä sen, minkä minäkin löysin. Paikan, jonne saa tulla sellaisena kuin on. Uusia ystäviä. Ennen kaikkea muistoja, joihin palata vielä vuosien jälkeenkin.
En ole unohtanut R-vikaisen murkkuja, villasukkafutista, xsylitolimyrkytystä, veden kantoa järvestä lapasella. Muistissa on kissatappelut, lyhtyleikki ja Tilkkutäkki.
Puhumattakaan nyt ensilumesta, patjavarastosta, Ferrarista (jonka tahtoisin edelleen samasta syystä), tupakoista salaa nurkan takana. Parhaimmin muistan, että me isoset olimme yhtä porukkaa. Ne muutamat hassut vuodet Pappilassa, niiden päälle rakensin. Sitä toivon omillenikin.
:) iteki tykkään leireistä ja se kipinä on tarttunu lapsiinki...niinpä meillä kans useamman kerran vuodessa starttaa leiri-bussi ;) eilen viimeksi,kun vein teineistä 2.n rippi-leirille.Ja tosiaan,tuo isos-homma on tarttunu kans teineihin! :)
VastaaPoista