Kyllä maailmaan ääntä mahtuu, vai mahtuuko?

Epäsosiaalinen media on jälleen huomannut kaupunkiasumisen nurjan puolen. Maailmassa on ääntä. Ja sehän ei käy. Naapurin olisi suotavaa olla jokaisella hetkellä niin kuin huopatossutehtaassa, koska muuten on syytä valittaa. Taas ne veti vessan, kävi suihkussa, kuunteli musiikkia, avasi jääkaapin oven ja kehtasivat pestä pyykkiä. Taas ne naapurin kakarat tappelee, koira haukkuu, äiti komentaa jälkikasvuaan. Taasko ne tuli kotiin, kun ulko-ovi kolahti. Joku ripustaa tauluja seinään, kasaa huonekaluja. Parivuotias hakkaa Hakkaansa.

Pyydän anteeksi naapurit. Tai oikeastaan samoin tein koko taloyhtiö (myös kaikki edelliset...), ja vielä muutama kortteli ympäriltä ihan varmuuden vuoksi. Tiedän. Meistä lähtee ääntä. Pääsääntöisesti aamusta (yritetään kyllä aloittaa vasta seitsemältä, mutta joskus jollain menee hermot jo ennen kuutta, tiedetään) iltaan (yleensä seitsemään, mutta joskus ne vaan ei nuku vielä puolilta öinkään ja niiden äidistä lähtee silloin aika värikäs kovaääninen sanatulva. Olette varmasti kuulleet.

Meidät varmasti olisi valmis toivottamaan yks sun toinen sinne missä pippuri kasvaa, tai ainakin maalle, missä naapurissa häiriintyy vain puput pusikoissa. Mutta.

Miksi meidän pitäisi? Minusta on oikeasti ihanaa nähdä kaupassa huutava lapsi, kuulla naapurin äidinkin ärähtävän lapsilleen. Ei haittaa naapurin pesukone, vaikka kuulen kyllä, koska se linkoaa. Naapuri saa puolestani kuunnella musiikkia kovallakin, lentokoneet ja junat voivat rauhassa kuulua, koirat saavat haukua (kunhan eivät yhtä soittoa rähjää montaa tuntia, luonnollisesti). Naapuri voi paiskoa oviaan ja riidellä miehensä kanssa... Ja kaikki se käy silloinkin, kun meillä on hiirenhiljaista. Silloin se on oikeastaan vielä parempi.

Maaseudun hiljaisuus on pitkällä tähtäimellä todella ahdistava. Minä haluan kuulla niitä normaalin elämisen ääniä, myös naapurista, äänet tuovat turvaa. Siksi en vie meidän normaalin elämisen ääniä maalle. Yritän kyllä hillitä tätä orkesteriamme, ei meistäkään aina niin kamalasti lähde ääntä.

Miksi maalle hiljaisuuteen pitäisi muuttaa meidän, jotka saavat mielenrauhan naapureiden äänistä, miksei sinne maalle muuta ne, joita korkokengät rappukäytävässä ahdistaa?

Hiljaisuuteen menen toki minäkin akkuja lataamaan, muttei sitä hiljaisuutta koskaan voi löytyä kaupungista. Koska taustalla huutaa vähintään paloauton sireeni.