Elokuinen aamuyö

Synnytyskertomussarjan osa kuusi Rääpäleen kaksivuotis-päivän kunniaksi.

Lasketun ajan nurkilla kaikki lapset oli saatu viikoksi hoitoon. Mitään ihmeellistä en sinä päivänä jaksanut tehdä. Istuin Esikoisen koneella pelaamassa Sims kolmosta. Kuuden aikaan illalla alkoi olla sillä tavalla pöljä olla, ettei koneella istuminen enää onnistunut ja päätin varmuuden vuoksi lähteä käymään lähikaupassa hakemassa Marianne-karkkini ja kokikseni, koska ne nyt vain kuuluvat sairaalakassiin ja sattuivat sieltä puuttumaan. Siinä kävellessä supistukset sitten oikeasti alkoivat ja vahvistuivat, välillä piti pysähdellä ja kieltämättä pankkikortin kanssa toimiminen ei ihan meinannut onnistua kassalla.

Kotiin päästyäni tuumasin miehelle, että nyt on kuule näin. Pähkäiltiin hetki, mitä Jääkarhulle tehdään, jos lähtö tulee ja päädyttiin tavoittelemaan pikkusiskoani koiravahdiksi. Siinä koiravahdin hankinnan lomassa soittelin sairaalaan, josta olivat sitä mieltä, kyllä olisi parempi mennä sinne mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Lopulta saatiin varmistus siitä, että koiranvahti järjestyi, pitkän keskustelun jälkeen jätettiin avain piiloon (sen sijaan, että olisi viety se parinkymmenen minuutin matka väärään suuntaan, kuten mies ehdotti) ja lähdettiin ajamaan Hyvinkäätä kohden.

Rääpäle synnärillä

Matkalla pysähdyttiin melkoisen monta kertaa, joskaan ei mun takia. Auton molemmat etuvalot oli pimeinä ja vastaantulijat vilkuttelivat valojansa, näitä selviteltiin bussipysäkillä tien laidassa.

Parkkiruutu sentään löytyi helposti, synnyttäjien vastaanottoon oli tuttu reitti. Kätilö vilkaisi mua kerran ja totesi, että eiköhän tuo synny ihan just kohta, mennään suoraan saliin. Kello oli suunnilleen kymmenen illalla. Vieläkin huomaan miettiväni, että mistä ne sen ihan vain päältä katsoen huomaa, en valittanut, kävellyt kaksinkerroin tai muutenkaan osoittanut olevani mitenkään eritysen kipeä (vaikka hetkittäin olin kyllä eikä automatka kolmen minuutin supistusvälin kanssa ollut ollut järin mieltä ylentävä kokemus). Vaihdoin sairaalavaatteet päälleni ja odottelin kätilöä takaisin vuoroin ikkunalautaan vuoroin sänkyyn nojaillen ja itseäni keinutellen.

Rääpäle 1v

Kymmenen senttiä auki, totesi kätilö. Päätettiin kuitenkin laittaa antibioottitippa sen sijaan, että olisi heti puhkaistu kalvot ja ruvettu tositoimiin. Päätettiin näin, koska vaikka mun kroppa tiesi, mitä tapahtuu ja kuinka se tehdään, pää vaati taukoa. Koska kellään ei ollut mitään hätää (ja oppikirjojen mukaan se antibiootti olisi joka tapauksessa pitänyt tiputtaa), oli ihan hyvin aikaa antaa päänkin tajuta, mitä on tapahtumassa.

Tipan tiputtua pyysin miestä soittamaan kätilön paikalle, että jos ne kalvot vaikka kuitenkin puhkaistaisiin, että tästä johonkin joskus päästäisiin. Puhkaisu toi tullessaan takapakkia ja järkyt kivut (kuten aina, kun vauva pääsee laskeutumaan niin kuin sen pitäisi päästä tekemään). Kivunlievityksiä pohdittaessa (ja jälleen kerran selkäydinpuudutteista kieltäytyessäni tai itse asiassa miehen kieltäytyessä niistä mun puolesta, kuten oli sovittu) päädyttiin kokeilemaan paracervikaalia ja pudendaalia, joista ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä (ja laittaminen sattui törkeästi). Kätilö häipyi hetkeksi jonkun muun luo.

Rääpäle karvan vajaa 2v

Ei kuitenkaan kerinnyt olla muissa töissään kovin kauaa, kun jo oman tajuntani rajamailta kysyin mieheltä, onko se kätilö tässä nyt vai ei. Soitettiin ja tuli äkkiä. Avustava kätilö sen sijaan huoneeseen ei ennen Rääpälettä ehtinyt.

Oli hyvä, joskin kipeä reissu. Vaikka kipeitähän nuo on aina. Kotiinlähtö meinasi vielä viivästyä, kun Rääpäleeltä kuultiin kotiinlähtötarkastuksessa sydämestä sivuääni. Sille kuitenkaan ei kolmen vartin ultrauksen jälkeenkään löytänyt kardiologi selitystä, joten todettiin se harmittomaksi ja päästiin kotiin ilman jatkoseurantaohjeita.

Äidin kultakaveri 2v puhuu pitkähköjä lauseita, juoksee, kiipeää, hyppää tasajalkaa ja rakastaa vesileikkejä yli kaiken.

---

Sarjan aiemmat osat:
Veteraanien aamuhuuto (osa 3)
Lehdet jäivät jakamatta (osa 2)
Unohtumaton ystävänpäivä (osa 4)
Kadonnut tunti (osa 7)

Luvassa vielä kaksi osaa elokuussa, julkaisut 18.8 (osa 5) ja 26.8 (osa 1) eli pysykää kanavalla, vai miten se sanotaan