Viimeinen lapsivapaa

Synnytyskertomussarjan osa 5.

Neljä vuotta sitten vietiin nelikko isäviikonloppunsa vaihtopaikalle Lahteen ja lähdettiin sieltä ajelemaan kahdestaan kotia kohti. Laskettuaika oli seuraavana päivänä ja meillä oli Miehen kanssa molemmilla tiedossa alkavan lapsivapaan olevan viimeinen pitkään aikaan. Tuskin oli kymmentä kilometria motaria ajeltu, kun oli jo pakko pyytää Miestä pysähtymään levähdysalueelle. Oleminen autossa kävi turhan kipeäksi. Kotimatka kului tuhka tiheään pysähdellen, mutta illan mittaan supistukset hellitti ja nukahtaminen kävi helposti.

Viimeisen pitkät sormet

Kymmenen aikaan aamulla olen tökkinyt Miehen sängynpohjalta ylös ja todennut, että kannattaisi nyt kumminkin herätä. Makoilin sohvalla ja kellotin supistuksia, käytettiin Jääkarhu lenkillä ja soiteltiin vielä Jääkarhulle hoitopaikkaa varmuuden vuoksi. Pakkasin sairaalakassin viimeiset puuttuneet tavarat ja vietiin Jääkarhu vanhemmilleni. Juotiin siellä vielä kahvitkin kaikessa rauhassa. Lopulta kahden aikoihin ehdotin Miehelle, että jos kumminkin lähdettäisiin hiljalleen valumaan Hyvinkäätä kohden. Matkalta soittelin sairaalaan, ja kysyivät kyllä aika napakasti, että miksen ole siellä jo... Vasta autoa Hyvinkäällä Miestä varten tankatessani alkoi supistuksissa olla sitä napakkuutta, mistä tietää synnytyksen oikeasti olevan käynnissä. Siinä kohtaa osasi kyllä arvostaa sitä, ettei matkaa sairaalalle ollut enää kuin kilometrin verran.

noin 1v

Vastaanottanut kätilö tuumasi heti mut nähdessään, että eiköhän vaan mennä kuitenkin käyrille suoraan saliin. Kahdeksan senttiä auki. Käytiin siinä käyrillä maatessa läpi toiveita synnytyksen suhteen (ilokaasu, jaloille tuki ponnistamiseen) ja kätilö lupasi huolehtia näin tapahtuu, kun en kerran tosiaankaan mitään muuta toivo. Liekö pelkopolipapereilla siellä potilastiedoissani ollut jotain tekemistä tämän kanssa.

noin 2v

Sain naamarini, taistelin paniikkia vastaan ja hukkasin ajan ja paikan kokonaan. Mies on myöhemmin muistellut ponnistusvaiheessa apuna olleen kätilö olleen jollain tavoin asiaton (olisikohan todennut, ettei tuosta nyt kyllä yhtään mitään tule), mutta mä olen sekoittanut ensimmäisen viidennen synnytyksen jo tilanteessa niin tehokkaasti keskenään, etten todellakaan tiedä, mitä viidennessä on mahdollisesti kätilöt puhuneet.

noin 3v Viimeinen ja n. 1v Rääpäle

Lopulta viides Viimeinen oli sylissäni hetkeä yli viiden iltapäivällä. Meidän Viimeinen on yhden luvun loppu ja toisen alku ja laittanut mut syntymästään saakka kahlaamaan läpi sellaista tunnekuohua, mitä näistä ei edes ensimmäinen ole tehnyt.

n 4v Viimeinen seranaan Täystuho 6v ja Rääpäle n. 2v

Meidän pieni nelivuotias Viimeinen parhaillaan pahimmassa uhmaiässään.

---
Synnytyskertomussarjan aiemmat osat:
osa 2
osa 3
osa 4
osa 6
osa 7

Ensimmäinen osa on tulossa noin viikon päästä ja sitten on sarja loppu.