Vanhat valokuvat

Lauantaina meillä kahviteltiin Rääpäleen ja Viimeisen synttäreiden merkeissä, Rääpäle täytti kaksi jo menneellä viikolla ja Viimeinen täyttää neljä tässä kuluvalla.

Päivä kului, ihmiset vaihtuivat, mutta menoa riitti. Kaksi mut jättivät illan puolelta sanattomaksi. Katsoin lyhyen hetken tätä päivää ja kauan sitten mennyttä rinnan ja totesin, että kyllä mulle on tainnut käydä tosi hyvin, kun nämä kaksi mun olohuoneessa istuu.

Ilta hiljeni ja vain yksi jäi. Laitettiin meidän pieniä nukkumaan, maisteltiin viiniä, mietittiin, missä oltiin kymmenen vuotta sitten ja missä nyt, väliin jääneet vuodet unohdettiin.

Mä hävisin aikanaan erossa kaikki Kirpun vauvakuvat, kaikki ihanan kamalan puhtaan pikkulapsiajan kuvat. Lauantai-illan jälkeen sain tilalle toisia. Esikoinen, Toinen ja Kirppu ovat täällä katselleet kuvia itsestään sellaisina kuin pikkupojat ovat nyt. Mä olen katsonut itseäni Kirppu sylissä ja miettinyt, miten pieni mä itse silloin olinkaan. Sitä on muistanut kuvien myötä paljon jo unohtunutta.

Meidän pieni Täystuho lähti eskariin, aika kuluu, lapset kasvaa. Vanha viisaus pitää silti paikkansa, ystävyys voi jatkua siitä, mihin se joskus jäi.