Ropecon 2016

Monen mutkan ja turhan säädön jälkeen lapset päätyivät kuin päätyivätkin kukin itselleen osoitettuun paikkaan viikonlopun viettoon. Seiska mukana suunnistin Miehen kanssa perjantaina Messukeskukseen Ropeconiin.

Vaunujen kanssa liikkuminen messarissa oli ihan älyttömän helppoa, vauvanhoito luonnistui suunnilleen vasemmalla kädellä ja maailma todellakin viihdytti Seiskaa kokonaiset kaksi päivää. Perjantai käytettiin tanssitreeneissä ja pyörimällä tyhmännäköisinä ympyrää, ja kuten arvata sopii, ei kameran tähtäimeen osunut juuri muuta kuin Seiska.

Taitaa olla tämän blogin ensimmäinen ja viimeinen kaskokuva lapsesta...

perjantain vaatteet

Lauantaille napattiin mukaan Seiskan lisäksi Toinen. Mies otti lapset vastuulleen katselemaan miekkailua ja testailemaan boffereita, minä jatkoin lauantainkin tanssien (tai ainakin katsellen). Harmillisesti omasta lauantain mekostani ei yhtään kuvaa meidän kameroihin jäänyt...

Toiselle oli ohjelmasta valmiiksi kaivettu vaikka mitä mielenkiintoista, mutta boffereihin se jämähti ja siellä kului koko päivä.

Harmi, että ikää tarvii olla 15, ennen kuin mikään kilta tai muu yhdistys huolii bofferiporukkaan mukaan. Toinen joutuu vielä muutaman vuoden tyytymään kotipihan treeneihin ja conin testausmahdollisuuteen...

Jos nyt jostain ihan erityisesti pitäisi tämän kertaista Ropeconia kehua, niin itselleni jäi erityisen positiivinen fiilils siitä, että kukaan ei yrittänyt ohjata pitkätukkaista Toista naisten vessaan (silleen kävi esim Linnanmäellä taannoin) eikä yksikään Seiskalle lirkutellut kysynyt sukupuolta (ja lirkuttelijoitahan riitti). Kyllä näissä muksuissa on paljon oleellisempia seikkoja kuin sukupuoli (vaikka tottahan Toinen osaa naistenvessaan ohjaavile tuumata olevansa poika, ja tietysti Seiskan sukupuolta kyseleville vastaan...)

Suurimmaksi riemukseni onnistuin vihdoin saamaan hanskaan sen ihanan valssiin tanssittavan Two to twirl-tanssin. Sekä ladyn että herran askelin, ja se on sentään jotain se.