keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Aina on hyvä ilma pulkkailla

Seiska on nyt kolmikuinen, ihan päivälleen. Käytiin eilen neuvolassa, painoa on vajaat kuusi kiloa, pituutta melkein 62 senttiä. On niin keskivertovauva keskikäyrällä, ettei meillä moista ole ennen nähty. Se nauraa katossa leikkivälle auringolle ja kiertää lattialla napansa ympäri hetkessä.

Toinen palasi juuri yhden yön minileirikoulustansa ja hauskaa vaikutti olleen. Lähtivät reissuun polkupyörillä ja ilmeisesti osan matkasta taittoivat kirkkoveneillä. Leirikoulu järjestettiin ja rahoitettiin melkoisella kiireellä, sillä vasta viime syksynä jollakulla vanhemmista välähti tämän luokan olevan kasassa viimeistä vuotta. Kuudennelle luokalle tämä luokka todennäköisesti hajotetaan, ja joka tapauksessa kuudes luokka ei ole enää samoissa tiloissa, vaan kutosten tilat ovat jo yläkoulun puolella.

Täällä on kahlattu läpi ihan tavan täyttä elämää.

Täystuho, Rääpäle ja Viimeinen vasemmalta oikealle
Vappu oli mielenkiintoinen, aattona lähdin kera kuuden muksun (Esikoinen jäi valmistautumaan omiin hippaloihinsa) juhlistamaan ystävän synttäreitä. Kolme pienintä sulloin rattaisiin ja kolme isompaa palloili irto-osina vierellä. Kotiinlähdön koittaessa sattui sellainen hupsis. Neljälle ipanalle järjestyi ihan yllätysautokyyti toiselta ihanalta ihmiseltä, ohjeistin Toisen huolehtimaan, että Toinen, Kirppu, Täystuho ja Viimeinen myös nousevat luvattuun kyytiin ja lähdin itse kävelemään kotiin Rääpäleen ja Seiskan kanssa.

Hetkeä myöhemmin soi puhelin: "Mihinkäs kyytiin tämän Viimeisen pitikään mennä?" Juust so. Viimeinen oli ilmoittanut, ettei ainakaan Toisen kanssa lähde yhtään mihinkään, ja Toinen oli siihen tuumannut, että selvä, ei väkisin, ja painellut ulos seurassaan Kirppu ja Täystuho Viimeisen jäädessä eteiseen parkumaan.

Käännyin sitten ympäri hakemaan sen järin surkean pienen unohdetun otuksen. Huono äiti toki ottaa tapauksesta täyden vastuun. Ei olisi pitänyt lähteä edeltä, olisi pitänyt odottaa, että kyytiläiset pääsevät lähtemään... Yhtäkaikki, Viimeinen sai varmasti elämänsä oppitunnin lähdettäessä pelleilystä.

Vappupäivää vietettiin piknikillä puistossa puolueen teltalla. Kuuden muksun kanssa sinnekin lähdin, Seiska kiersi siellä sylipallona ja muutkin pysyivät hyvässä tallessa. Esikoinenkin ilmestyi paikalle. Oli kivaa ja aurinko paistoi.


Esikoinen on saanut nukkumaanmenoaikaansa tunnin pidennyksen (koska vessajono), ja nauttii nykyisellään illoista kymmeneen saakka Lyylin kanssa sohvalla. Huomatkaa vappuvärillä pinkiksi vedetyt hiukset.

Aurinko ja lämmin on kiva. Pyykki kuivuu ulkona narulla hetkessä. Ja pulkkailu on taas mahdollista.


Jep. Rääpäle bongasi ihan koko pulkallisen sadevettä takapihalta...


Ja niinhän se menee, että missä vesi, siellä Rääpäle. Kaipa sitä olisi pitänyt kieltää, mutta oli liian kiire nauruun tikahtumisessa.

3 kommenttia :

  1. Meidän Pihvi on ihan samanlainen. Joululahjaksi hän sai vesilätäkön (siis kengille tarkoitetun kura-astian). Se on muuten suihkuhetkien ykkösjuttu!

    VastaaPoista
  2. Miten ihmeessä voit puhua politiikasta ja vaikuttamisesta, kun et edes tiedä, mitä on köyhyys tämän päivän Suomessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä se köyhyys sitten sinun mielestäsi on? Mä olen aina ajatellut köyhyyden olevan rahan puutetta, mikä taas voi johtua lukemattomista syistä (työttömyys, opiskelu, yksinhuoltajuus tai vaikka yllättävä sairaus, velkatakauksen napsahtaminen maksettavaksi jne.) Mielenterveys- ja päihde- ja elämänhallinnan ongelmat eivät riipu rahasta tai sen puutteesta, ja niistä ja niiden seurauksista kärsitään kaikissa tulotasoissa.

      Itselleni köyhyys konkretisoitui aikanaan kahdessa sukkaparissani, kun yhteen sukkaan tuli reikä.

      Poista