Neuvolalekurin terveiset: Odotellaan

Hupsis on raivotarjonnassa, tosin sehän jo viime viikkoisesta polikäynnistä tiedettiin. Kaikki on hyvin. Kaikkeen tämän raskauden kurjuuteen on siis keväisen erikoislääkärin tarjoama ratkaisu hyvinkin todennäköinen: hoitona täysiaikainen synnytys.

Pari viikkoa vielä, ja sitten on viikot läjässä, kahden kuukauden sisällä meillä on vauva, vaikka menis kuinka yli!

Ja hei, se paras. Pesänrakennusvietti on löytänyt kotiin <3

Lasten kesälomareissut ja muut kuviot pyörii nyt ihan täysillä, koskaan ei tiedä, ketä on kotona ja ketä menossa, kuka milloinkin tulossa saatika missä ne oikein edes on. Nyt viikon kotona Esikoinen ja Viimeinen, kolmen muun paluupäivästä ei mitään tietoa.

Voisi sanoa, että tylsistyn kotona kuoliaaksi. Olen siksi kiukkuinen kuin mikä. Ja mikä parasta, kiukutteluni alkoi naurattaa jo itseänikin, kun muistin, että tätä samaa se oli Viimeisen kohdallakin näillä viikoilla. Liian väsynyt ja kipeä mennäkseen minnekään ja sen seurauksena seinät kaatuu niskaan. Kun ei pihaltakaan näe kuin kerrostalon seinän.