lauantai 21. syyskuuta 2013

Elämä on surunsaari

Hiljalleen alka porukka tervehtyä. Maanantaiksi ollaan varmaan kaikki jo hoito/koulu/työkunnossa.

Esikoinen pakeni eilen kotoa mumminsa matkaan ja tapaa isänsä muitakin sukulaisia viikonlopuksi. Suru-uutinen saapui aamupäivällä, nelikon isomummi on kuollut. Esikoiselle tärkeä. Ei kuulemma tarvi hakea kotiin, pärjää siellä. Parashan se varmasti on surra ja muistella siellä, missä ihmiset muistavat.

Sitä vain jää miettimään, pääseekö nuo neljä (tai edes osa niistä) hautajaisiin, kun minä en mene. Esikoinen varmasti tahtoisi päästä. Oman mummini hautajaisiin otin mukaan tytöt, poika ilmoitti, ettei lähde, ja pienet saivat olla sen päivän hoidossa.


1 kommentti :