Pakko olla vahva

Kaiken pyörityksen keskellä selkä siis meni ja hajosi. Nappeja on joka lähtöön ja terveyskeskus osoitti toimimattomuutensa.

Tuli työterveyshuolto ja yllätti. Ensin työterveyshoitajan pika-aika, sen jälkeen työfysioterapeutin visiitti työpisteillä (siivosi vielä mun työpöydänkin, jes). Sitten taas työterveyshoitajan pitkä aika. Ihan vain puhuttiin. Totesi, että mahtaa olla rankkaa, kun on pakko olla vahva. Ja vahvuus loppui siihen, vuorossa on työpsykologi ja siitä se vasta alkaa...

Osoitin omat rajattomat taitoni eilen ja kloonasin itseni vanhempainiltoihin vol 2 ja 3, jotka tietysti olivat yhtä aikaa. Olin läsnä molemmissa. Esikoiselta ehdin kuulemaan vitosien yleisen osuuden ja terkkarin luennon esiteinien haastavuudesta, siitä kuinka vanhemman pitää olla itselleen armollinen. Lisäksi ennätin vielä oman luokan osuuteenkin, niin, että vaihdoin luokkaa siinä vaiheessa kun ruvettiin suunnittelemaan ensi vuoden leirikoulua. Kolmosten vanhempain illasta ehdin pojan luokan omaan osuuteen toteamaan, että on se meidän pojan ope kuitenkin ihan paras. Kaikesta huolimatta.

Lopuksi kerrotakoon, että viime sunnuntainen retkemme suuntautui lähimmälle laavulle makkaran paistoon, ja sinne lähdetään uudelleenkin. Niin että kamerakin olisi mukana.