Sairasta sakkia

Note to self: Jos lääkäri tuputtaa sairaslomaa, ota se.

Meillähän on ollut kovin jännittävät ajat sitten viime perjantain, jolloin lähdin töistä kesken lääkäriin. Terveyskeskuksesta jää aina vain sellainen olo, että olemassaoloaan pyytelee anteeksi. Sainhan mä sentään reseptin toivomilleni napeille, sentäs.

Lauantaina istuin terveyskeskuksessa Viimeisen kanssa. Ventoline on ratkaisu kaikkiin ongelmiin. Just. Jostain ihmesyystä kukaan ei kuitenkaan neuvonut inhalaattorin käyttöä. Ehkä eivät katsoneet tarpeelliseksi. Meille tuosta härvelistä ei sitten ollut mitään hyötyä. Ei näytä muksun oloa helpottavan, ehkä systeemi itsessään on väärä tai ehkei vaan osata.

Sunnuntai kiduttiin kotona. Maanantaina istuin uudelleen terveyskeskuksen päivystyksessä. Viimeisellä nelkyt kuumetta ja vaikea hengittää, mulla hengittäminen jo itsessään sattui selkään. Lekuri ei sitten tehnyt yhtikäs mitään. Ventolinen maksimiannostus tuplattiin.

Tulin siihen tulokseen, että pienin ehkä selviytyy hengissä, jos ei parissa päivässä ala hellittää niin vien yksityiselle. Itselleni varasin ajan yksityiselle heti. Tadaa. Selkä on tulehtunut, kaikki perjantaina saadut nappulat vaihtoon ja tarjous sairaslomasta, fysioterapialähete.

En ottanut sairaslomaa. Tiistaina työterveyshoitaja totesi, ettei näiden lääkkeiden kanssa töissä pitäisi olla. Niinpä olen sitten loppuviikon kotona.

Sairasta sakkia, mies kituu flunssansa kanssa, minä en saa yhtään ajatusta pysymään kasassa saatika kykene esim. nostamaan mitään (tai ketään), kolmasluokkalainen oksensi yöllä, ekaluokkalainen valittaa, että korvaan ja nenään sattuu, täystuho yskii niin kuin viimeistä päivää ja viimeisellä on edelleen korkea kuume ja vaikea hengittää. Sanotaanko, että esikoista käy sääliksi.