Kaikki eskarimme tytöt pääsivät samalle luokalle, ja pojat toiselle. Tulevien luokkakavereiden vanhemmista löytyi valmiiksi jo muitakin tuttuja, ja samalla vuosiluokalla on useampi "vanhempainyhdistyksen lapsi".
Tokaluokkalaisemme luokkajako vahvistettiin tiistaina. Kyllä meillä itketty on, mutta opettaja sentään pysyi samana, ja se tärkein kaverikin sai pysyä samassa luokassa. Ehkä me selviämme.
Esikoinenkin saa opettajakseen miehen, alkaa viides luokka ja vuorossa on oikea opettaja nro viisi... sijaisten määrästä ei puhuta.
Torstaina seisoin kolmatta kertaa eskarin pihassa ruusu ja todistus kourassa. Eskarivuoden päättyminen tavallaan jopa harmittaa, yhteistyö on sujunut ihan käsittämättömän hyvin, mutta pikkupoikia emme tähän päiväkotiin saa mitenkään. Kukkaron nyörit eivät anna myöten yksityiselle päiväkodille. Saimme sentään pojat tien toiselle puolen päiväkotiin elokuun alusta, ihan kiven heiton päähän. Kirjaimellisesti.
Ja tänään haettiin isojenkin todistukset, Tokaluokkalaiset lauloivat kutosille jäähyväislaulun, ja minä sain pyyhkiä kyyneleitä silmistä. Tovin arvottuani kumman lapsen luokkaan menisin, päädyin pojan luokkaan. Esikoisen luokassa olen ollut monet kerrat aiemminkin, pojan luokassa en kertaakaan. Heti todistuksen saatuaan alkoi poika sitä nopeasti tavamaan. Kohta kuului riemun kiljahdus: "JEEE, äiti on mulle kuus euroa velkaa!" Niinpä. Kaikki rastit ovat hyviä tai erinomaisia, poika paransi käytöksensä "vaihtelevat" hyviksi, ja minähän maksan kaksi euroa per nostettu. Periaatteessa en todistuksista maksa, mutta käytöksen muokkaamisessa on kaikki keinot sallittu. Toivottavasti.
Se on kesä ja kärpäset, keskimmäiset lähtevät maanantaina muutamaksi päiväksi mummille, esikoinen pian Lappiin reiluksi viikoksi. Minä saan pelata sulkapalloa lasten nukkumaan menon jälkeen... Kesä <3
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti