Totuus elämästä

Törmäsin runoon ja tunnistin itseni. Miten niin minä muka olen hankala?!

Kauan olen ollut etsimässä
vastausta yhteen kysymykseen.
Mitä oikein tahdon elämässä?
Tänään viimein tiedän, mitä teen.

Tahdon lähteä ja tahdon palata.
Tahdon murjottaa ja pitkään halata,
tehdä paljon töitä, pitää aina lomaa,
tahdon outoa ja ihan ikiomaa.

Tahdon yksin olla, tahdon perheen,
olla oikeassa, tehdä erheen.
Tahdon nukkua ja pitkään valvoa,
tahdon inhota ja jotain palvoa.

Suuren mysteerin olen ratkaissut,
tiedän mitä tahdon elämältä.
Turhat elon esteet olen katkaissut.
Näin pohtinut olen reunalta tältä.

Tahdon tummaa, tahdon vaaleaa,
tahdon tulikuumaa, haaleaa,
maistaa makeaa, syödä suolaista.
Tahdon sylkeä ja tahdon nuolaista.

Tahdon kaikkea, en juuri mitään,
löytää reitin länteen, mennä itään.
Tahdon olla siellä, tahdon olla täällä
rankkasateella ja helteisellä säällä.

Tahdon elää maalla, kaupungissa,
tahdon olla hiiri, villikissa.
Tahdon olla luja mies, tuntea kuin nainen,
erottua joukosta, olla samanlainen.

Tahdon olla rautaa, pajupuuta.
Kaipaan aurinkoa, kuin myös kuuta,
tahdon jotain pystyttää, jotain alas suistaa.
Tahdon kaiken unohtaa, niin paljon muistaa.

On hyvä tietää mitä haluaa,
tulevalle silloin antaa kättä.
Muuten tyhjää luuta kaluaa,
elämä voi jäädä elämättä.

-tuntematon-

Mielelläni avaisin ja analysoisin, mutta taitaakin iskeä paremmin näin.