Olen ollut hiljaa, ehkä liian pitkään, ehkä liian hiljaa.
Olen kaivannut painavaa rinkaa selkään ja matkaa ei minnekään, tyhjyyttä vihdoin härdellin keskelle.
Olen edelleen hiljaa, kun en tiedä, mitä sanoisin ja mistä.
Nautitaan kesästä, ollaan yhdessä, rakennetaan taas uutta vielä savuaville raunioille.
Me olemme edelleen hengissä, me olemme edelleen yhdessä. Ja pysymme.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti